Syötävyys
*** – erinomainen ruokasieni
Näköislajit
kitkerälahokka, leppähelokka, myrkkynääpikkä, punalahokka
Lakki
3–6 cm leveä, nuorena kupera tai kellomainen, myöhemmin laakeneva, sileä, kuiva, heikosti kosteusmuuntuva. Vaaleankellan- tai harmaanrusehtava, keskeltä tummempi, reunoilla usein nuorena hentoja valkoisia suojusjätteitä. Heltat tiheässä, tasatyviset, nuorena kellanvaaleat, myöhemmin itiöt värjäävät ne savunharmaiksi ja lopulta tumman violetinharmaiksi.
Jalka
5–10 cm pitkä, solakka (0,5–1 cm), usein mutkainen, vanhana selvästi ontto, silkinkiiltoinen, yläosa vaaleankellertävä, tyvi ruosteenruskea.
Malto
Kellanvalkoista, jalassa rusehtavaa, ohutta, jalka ontto.
Itiöpölyn väri
Harmaanvioletti.
Maku
Mieto, jälkimaku tuoretta hernettä muistuttava.
Haju
Heikko, ummehtunut, maakellarimainen.
Kasvupaikka
Erilaiset metsät kuivista kankaista lehtoihin, puistot, hakkuuaukeat, pihapiirit. Kuusen ja männyn lahokannoilla, lahorungoilla ja kuorijätteillä, harvoin lehtipuulla. Lahottaja. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Kesä–marraskuu.
Säilöntä
Kuivaus, pakastus.

Kuusilahokka kasvaa hyvin yleisenä koko maassa pohjoisinta osaa lukuun ottamatta kaikenlaisissa ympäristöissä, joista vain löytyy havupuiden lahoja kantoja, runkoja tai kuorijätteitä. Laji kasvaa suurina tuppaina ja jo yhdestä löydöstä saa oivallisen sieniaterian. Kuusilahokan satoaika on usein myöhäinen, jopa marraskuulle asti. Ensimmäisiä voi löytää jo keskikesällä. Kuusilahokka kestää pienen pakkasen puraisun, ja jäätyneitä yksilöitä voi kerätä suoraan pannulle paistettavaksi. Siitä käytetään vain lakit.

Kuusilahokan saattaa sekoittaa muihin lahopuilla kasvaviin oranssinruskeisiin sieniin, kuten myrkkynääpikkään (Galerina marginata), leppähelokkaan (Flammula alnicola) sekä kitkerä- (H. fasciculare) ja punalahokkaan (H. lateritium). Myrkkynääpikällä on jalassa rengas, sen lakki on ruskeampi ja se tuoksuu vienosti jauholta. Vaalean sitruunankeltaisen leppähelokan heltat ja itiöt ovat ruosteenruskeat, toisin kuin violetinharmaahelttaisella kuusilahokalla. Kitkerälahokka on kuusilahokkaa ohutmaltoisempi, sen heltat ovat vihertävän keltaiset ja se on erittäin karvaanmakuinen. Lähinnä lehtipuiden rungoilla kasvava punalahokka on kuusilahokkaa rotevampi ja lakki on voimakkaan tiilenpunainen. Mikään näistä kuusilahokan näköislajeista ei ole syötävä. Kitkerälahokka ja myrkkynääpikkä ovat myrkyllisiä.

Kuusilahokka

Taksonomia

Lahko

Alalahko

Heimo

Suku

Laji