Hankakohokki

• Kasvumuoto

  1- tai 2-vuotinen ruoho.

• Korkeus

  30–50 cm. Varsi pysty, yläosasta haarova (yleensä 2-haarainen), karheakarvainen.

• Kukka

  Teriö säteittäinen, valkoinen, n. 3–4 cm leveä, terälehtiä 5, kärjestä syvään lovipäisiä. Teriön nielussa liuskainen lisäteriö. Verhiö yhdislehtinen, 10-suoninen, lieriömäinen tai tyvestä pulleahko, 15–18 mm, karvainen. Heteitä 10. Emiö yhdislehtinen, 3-vartaloinen, 3-luottinen. Kukat lähes perättömiä, samaan suuntaan (puoli)nuokkuvia, tuoksuvia. Kukinto melko runsaskukkainen terttu, joita yleensä 2.

• Lehdet

  Vastakkain, lapa kapeanpuikea–kapeansoikea, lähes tasasoukka 5–10 cm pitkä, ehytlaitainen, karvainen, tummanvihreä. Lehdet varren alaosassa suurempia kuin ylhäällä.

• Hedelmä

  Soikea, kellanruskea, 6-hampainen, 12 mm pitkä kota..

• Kasvupaikka

  Satamat ja joutomaat. Myös heinäpelloilla.

• Kukinta

  Heinä–syyskuu.

Hankakohokki on kotoisin Itä-Euroopasta. Lajia voi bongata Euroopan lisäksi Aasiassa sekä melko harvinaisena Pohjois-Amerikassa, Uudessa-Seelannissa ja Australiassa. Suomessa lajia voi tavata vain hyvin harvinaisena tulokkaana. Se oli aiemmin meilläkin yleisempi, kun sen siemeniä tuli viljan, heinän ja erityisesti apilan siementen mukana. Hankakohokin kukat ovat täysin auki yleensä vasta iltahämärissä tai pilvisinä päivinä – niin kuin yöailakkikin (S. noctiflora). Enemmän hankakohokki kuitenkin muistuttaa tataarikohokkia (S. tatarica), jonka kukat kuitenkin ovat perällisiä, hankakohokilla lyhytperäisiä tai perättömiä.

Ranskankohokki

Silene gallica

Ranskankohokki on meillä hyvin harvinainen tulokaslaji. Se muistuttaa kovasti hankakohokkia, etenkin silloin kun kyseessä on valkokukkainen, 2-haarainen versio. Ranskankohokin kukat voivat olla myös punertavia tai harvoin punalaikkuisia ja ranka voi olla haaraton tai monihaarainen. Molemmilla lajeilla kukinto on toispuolinen, ranskankohokilla kukat ovat lyhytperäisiä, hankakohokilla perättömiä.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)