Syötävyys
X – syötäväksi kelpaamaton
Näköislajit
koivurousku, liiturousku, maitorousku, pippurirousku (viimeinen kuva), vesikehärousku, suppilohapero
Lakki
Leveä (10–25 cm) ja paksumaltoinen, laakean suppilomainen, pitkään sisäänkiertynyt, nukkapintainen, usein epäsäännöllinen. Himmeän liidunvalkoinen tai kermankellertävä. Heltat johteiset, harvassa, paksut, leveähköt, valkoiset tai kellanvalkoiset.
Jalka
Lyhyt (3–8 cm), tasapaksu (2–6 cm) tai tyveen suippeneva, tukeva, täyteinen, lakin värinen tai valkoinen, nukkapintainen.
Malto
Valkoista tai kellanvalkoista, kovaa, kiinteää.
Maitiaisneste
Valkoista, hitaasti kellertyvää, polttavan kirpeää.
Itiöpölyn väri
Miltei valkoinen.
Maku
Polttavan kirpeä, polte tuntuu suussa pitkään.
Haju
Heikko, hapan.
Kasvupaikka
Lehtomaiset metsät, laidunmetsät, puistot, sekametsät, tammi- ja pähkinälehdot. Ainakin tammen ja koivun juurisieni, mutta luultavasti havupuidenkin. Hemi- ja eteläboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Elo–syyskuu.

Lehtorousku kasvaa Etelä- ja Keski-Suomessa ja on vain paikoin yleinen. Lehtorousku on niin polttavan kirpeä, ettei se kelpaa syötäväksi. Polttava maku ei häviä, vaikka rouskua keittäisi pitkäänkin. Lehtorousku ei silti ole myrkyllinen.

Lehtorouskun saattaa sekoittaa suppilohaperoon (Russula delica) sekä koivu- (Lactarius resimus), vesikehä- (Lactarius aquizonatus), pippuri- (Lactifluus piperatus), maito- (Lactifluus glaucescens) tai liiturouskuun (Lactifluus vellereus). Suppilohaperosta lehtorousku on helppo erottaa rouskuille tyypillisen maitiaisnesteen ansiosta; suppilohaperolta maitiaisneste puuttuu. Liiturouskun maitiaisneste on mietoa. Koivu- ja vesikehärousku ovat kellahtavan valkoisia ja hieman karvareunaisia. Niiden maitiaisneste muuttuu valkeasta sitruunankeltaiseksi. Pippuri- ja maitorouskun heltat ovat hyvin tiheässä ja pippurirouskun maitiaisneste on pysyvästi valkoista ja maitorouskun vihertyy.

Lehtorousku

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji