Syötävyys
*** – erinomainen ruokasieni

Näköislajit
sappivalmuska, suopavalmuska (6 viimeistä kuvaa), isojuurekas

Lakki
5–11 cm leveä, kupera, lakin keskellä joskus loiva pyöreämuotoinen keskuskohouma, laikuittain tumman grafiitinharmaa tai lähes musta, säteittäisviiruinen, tahmeapintainen, monesti tahmeaan pintakelmuun on tarttunut hiekanjyviä tai kariketta. Heltat kolotyviset, nuorena harmaanvalkoiset, vanhemmiten keltahäiveiset.

Jalka
3–10 cm pitkä, jämäkkä, säikeinen, valkoinen, jossa keltahäivettä.

Malto
Valkoista tai vaaleanharmaata, napakan kiinteää.

Itiöpölyn väri
Valkoinen.

Maku
Mieto, jauhomainen.

Haju
Jauhomainen.

Kasvupaikka
Hiekkapohjaiset ja karut mäntyvaltaiset kangasmetsät, joskus myös kuusivaltaisissa metsissä. Männyn ja kuusen juurisieni. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.

Satoaika
Syys–marraskuu.

Säilöntä
Kuivaus, pakastus.

Viiruvalmuska kasvaa Metsä-Lappiin asti yleisenä ja satoisimpana karuilla hiekkapohjaisilla mäntykankailla, mutta se kasvaa myös kuusen seurassa rehevämmissä metsissä, joskin siellä harvoin runsaana. Sen satokausi alkaa vasta syyskuun puolivälin tienoilla ja jatkuu pakkasiin asti. Ruokasienenä se on erinomainen paitsi miedon, miellyttävän makunsa, myös jämäkän rakenteensa ja hyvän pureskeltavan suutuntumansa takia. Haittana voi olla, että viiruvalmuskan lakkiin on takertunut hiekkaa. Yleensä sellaisia sieniä, joita ei tarvitse esikäsitellä keittämällä, ei suositella huuhtomaan tai liottamaan, mutta viiruvalmuskan lakin hiekka on hyvä huuhtoa juoksevan veden alla lakkien päältä pois.

Suopavalmuska

Tricholoma saponaceum

Viiruvalmuskan voi sekoittaa suopavalmuskaan, jonka lakin väri vaihtelee vihertävästä ruskeaan ja edelleen harmaaseen, mutta suopavalmuska tuoksuu nimensä mukaisesti suovalle, kuin kuivuvalta mäntyvuovalta pestyltä matolta. Viiruvalmuska sen sijaan tuoksuu ja maistuu pehmeän jauhomaiselta. Suopavalmuskan lakin väri on tasainen, viiruvalmuskalla se on tummanharmaa säteittäisviiruinen. Suopavalmuska on syötäväksi kelpaamaton.

Viiruvalmuskan voi myös sekoittaa ravinteisempia kuusivaltaisia metsiä suosivaan karvaan makuiseen sappivalmuskaan (Tricholoma virgatum). Sappivalmuskalla on kuitenkin lakin keskellä selkeä teräväkärkinen nipukka, joka puuttuu jokseenkin tasalakkiselta miedon jauhomaisen makuiselta viiruvalmuskalta. Sappivalmuskan väri on yleensä vaalea, hopeanharmaa, joskus hiukan ruskeasävyinenkin, ei kuitenkaan synkän grafiitinharmaa. Lisäksi sappivalmuska on ulkomuodoltaan viiruvalmuskaa hennompi ja ohutmaltoisempi ja sen heltat ovat vetisen valkoiset ilman keltaista viiruvalmuskalle ominaista häivettä.

Myös isojuurekkaan (Clitocybula platyphylla) lakki on säteittäisviiruinen, mutta paljon vaaleampi, ruskeampi ja ohutmaltoisempi kuin viiruvalmuskan lakki. Isojuurekkaan heltat ovat paljon harvemmassa kuin viiruvalmuskan heltat. Jalka suhteessa lakkiin on pitkä ja erittäin sitkeä – sitä voi taivuttaa mutkalle jalan murtumatta. Viiruvalmuskan jalka on yleensä lakin leveyttä lyhyempi ja paksu eikä sitä voi taivuttaa murtamatta jalkaa. Suopa- ja sappivalmuska eivät ole ruokasieniä, sappivalmuska on karvaan makunsa vuoksi syötäväksi kelpaamaton. Isojuurekas on joissakin ulkomaalaisissa sienioppaissa mainittu ruokasienenä, mutta pohjoismaisiin perinteisiin sen syöminen ei kuulu.

Viiruvalmuska

Taksonomia

Lahko

Alalahko

Heimo

Suku

Laji