Syötävyys
*** – erinomainen ruokasieni, Ruokaviraston suosittelema
Näköislajit
kuusenleppärousku
Lakki
5–10 cm leveä, hieman tahmeapintainen, aluksi kupera, myöhemmin laakeneva, vanhana matalan kuoppakeskustainen. Reunat nuorena sisäänkiertyneet. Oranssinpunainen, oranssinruskeavyöhykkeinen, usein täpläinen, nuorena helmenhohtoisia vyöhykkeitä, vanhemmiten vihertyvä. Heltat johteiset–tasatyviset, melko tiheässä, oranssinkeltaiset, oranssinpunaiset tai vaalean oranssit. Vanhemmiten vihertävät, etenkin vioittuneista kohdista.
Jalka
Tukeva, 3–7 cm pitkä, tasapaksu (1–3 cm) tai tyvestä suippeneva, lakin värinen, vaaleahärmäinen, pohjaväriä tummempia kuoppatäpliä, ontto.
Malto
Kauttaaltaan haurasta, kellanvalkoista tai vaaleankeltaista, pintaosista punertavaa, paikoin vihertävää.
Maitiaisneste
Niukkaa, ensin porkkananpunaista, muuttuu kuivuessa aluksi oranssiksi.
Itiöpölyn väri
Vaalean okrankeltainen.
Maku
Mieto.
Haju
Hedelmäinen, makeahko.
Kasvupaikka
Mäntymetsät, hiekkakankaat, merenrannat, puistot. Kalkinsuosija. Männyn juurisieni. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Elo–syyskuu.
Säilöntä
Kuivaus, pakastus.
Värjäys
Ruskeankeltaisia sävyjä.

Leppärouskuja tavataan Suomessa ainakin viittä lajia: männyn-, kuusen- (L. deterrimus), patina- (L. salmonicolor), vyö- (L. fennoscandicus) ja sinileppärousku (L. quieticolor). Ruotsissa kasvaa lisäksi Gotlannissa leppärouskuihin kuuluva verirousku (L. sanguifluus). Kaikki leppärouskut ovat hyviä ruokasieniä. Leppärouskujen nimi ei suinkaan tule leppäpuista vaan muinaissuomalaisten verta tarkoittavasta sanasta. Lepän puuaines, samoin kuin leppärouskujen maitiaisneste, on punertavaa.

Männynleppärousku kasvaa männyn seuralaisena kalkkipitoisilla mailla koko maassa männyn levinneisyysalueella. Leppärouskuja ei tarvitse esikäsitellä kiehauttamalla. Pieni kirpeys häviää, kun sieni kypsennetään esim. paistamalla pannulla. Erityisen hyvin männynleppärouskun mausteinen makuvivahde sopii miedonmakuisten haperoiden kanssa. Sieni on parempi pakastaa kuin kuivata, jottei se kitkeröidy.

Männynleppärouskua pidetään leppärouskulajeista kaikkein herkullisimpana ja se onkin saanut Carl von Linnén alun perin männynleppärouskulle antaman lajinimen deliciosus, ‘herkullinen’. Männyn- ja kuusenleppärousku kuuluvat Ruokaviraston suosittelemiin ruokasieniin ja ovat hyvin arvostettuja etenkin naapurimaassamme Ruotsissa. Kuusenleppärouskun erottaa männynleppärouskusta parhaiten isäntäpuusta ja jalan kuoppatäplistä. Männynleppärouskun lakin kehät ovat leveämmät ja harvemmassa ja jalassa on selviä pohjaväriä tummempia kuoppatäpliä, kuusenleppärouskulla kuoppatäpliä ei ole lainkaan tai niitä on hyvin niukalti.

Männynleppärousku

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji