Syötävyys
** – hyvä ruokasieni, Ruokaviraston suosittelema
Näköislajit
männynleppärousku, sinileppärousku, vyöleppärousku
Lakki
5–12 cm leveä, tahmeapintainen, aluksi kupera, myöhemmin laakeneva, vanhana matalan suppilomainen. Oranssinkeltainen, oranssinruskeavyöhykkeinen, vanhemmiten vihertyvä. Vihreää eniten lakin keskustassa, vanhemmiten oranssiruskeat vyöhykkeet vaihtuvat vihreisiin tiheisiin kehiin. Heltat tasatyviset–lyhytjohteiset, tiheässä, oranssinkeltaiset tai vaalean oranssit, vanhemmiten vihertävät, etenkin vioittuneista kohdista.
Jalka
4–10 cm pitkä, tasapaksu (1–2 cm), lakin värinen, yläosasta valkohärmäinen, ontto, yleensä kuoppatäplätön.
Malto
Kauttaaltaan haurasta, pintakelmun alta ja vanhemmiten vihertävää.
Maitiaisneste
Ensin porkkananpunaista, niukkaa, muuttuu 10–20 min kuluttua viininpunaiseksi ja viimein vihreäksi.
Itiöpölyn väri
Vaalean okrankeltainen.
Maku
Mieto tai lievästi kirpeä.
Haju
Hedelmäinen, porkkanamainen.
Kasvupaikka
Ravinteikkaat maat, tieurat, lehtomaiset ja tuoreet kuusikot, kuusi-istutukset, puronvarret. Kuusen juurisieni. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Elo–lokakuu.
Säilöntä
Kuivaus, pakastus.
Värjäys
Ruskeankeltaisia sävyjä.

Leppärouskuja tavataan Suomessa ainakin viittä lajia: kuusen-, männyn- (L. deliciosus), vyö- (L. fennoscandicus), sini- (L. quieticolor) ja patinaleppärousku (L. semisanguifluus). Ruotsin Gotlannissa kasvaa lisäksi leppärouskuihin kuuluva verirousku (L. sanguifluus). Leppärouskujen nimi johtuu muinaissuomalaisten verta tarkoittavasta sanasta ‘leppä’.

Kuusenleppärousku on hyvin yleinen koko Suomessa kuusen levinneisyysalueella. Leppärouskuja ei tarvitse esikäsitellä kiehauttamalla. Pieni kirpeys häviää kun sieni kypsennetään esim. paistamalla pannulla. Erityisen hyvin kuusenleppärouskun mausteinen makuvivahde sopii keittoihin, kastikkeisiin ja liemiin. Sieni on parempi pakastaa kuin kuivata, jottei se kitkeröidy.

Kaikki leppärouskut ovat hyviä ruokasieniä. Kuusen- ja vyöleppärouskua ei pidetä aivan yhtä herkullisina ruokasieninä kuin lähilajejaan sini- ja männynleppärouskua. Molemmat kuuluvat kuitenkin suosittuja Ruokaviraston suosittelemiin ruokasieniin ja ovat hyvin arvostettuja etenkin naapurimaassamme Ruotsissa. Myös Suomesta kerran löydetty patinaleppärousku on erinomainen ruokasieni. Kuusenleppärouskun erottaa männynleppärouskusta parhaiten isäntäpuusta ja maitiaisnesteen värimuutoksista. Kuusenleppärouskun maitiaisneste muuttuu ensin porkkananpunaisesta viininpunaiseksi ja lopulta vihreäksi. Männynleppärouskun maitiaisneste muuttuu porkkananpunaisesta oranssiksi ja lopulta vihreäksi. Männynleppärouskun lakin kehät ovat leveämmät ja harvemmassa kuin kuusenleppärouskun. Männynleppärouskun lakista puuttuu vihreä väri. Jalassa on pohjaväriä tummempia kuoppatäpliä, kuusenleppärouskulla kuoppatäpliä ei ole lainkaan tai vain hyvin niukalti. Vyöleppärousku on myös kuusen seuralainen, mutta sen lakki on yhtenäisen harmaanruskea ja siinä on runsaasti samankeskisiä kehiä.

Kuusenleppärousku

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji