Syötävyys
* – kelvollinen ruokasieni
Näköislajit
ruskotatti
Lakki
5–15 cm leveä, nuorena puolipallomainen, myöhemmin kupera, samettinen, himmeä, kuiva. Kellanruskea tai vihertävänharmahtava. Pillistö nuorena kirkkaankeltainen, myöhemmin vihertävä. Pillit väljäsuisia ja kulmikkaita.
Jalka
3–10 cm pitkä, tasapaksu (0,5–2 cm), solakka, usein taipunut. Kellanruskea, pinnalta epäselvästi punaruskean verkkokuvion peittämä.
Malto
Valkeaa, vanhemmiten hyvin pehmeää, vahingoittuneista kohdista heikosti sinertyvää.
Itiöpölyn väri
Okranrusehtava.
Maku
Mieto.
Haju
Heikko, hedelmäinen.
Kasvupaikka
Lehti- ja havumetsät, puistonurmikot, tunturikoivikot. Useiden puiden juurisieni, todennäköisesti myös lahottaja. Koko Suomi.
Satoaika
Heinä–lokakuu.
Säilöntä
Pakastus.
Värjäys
Keltainen, oranssi.

Samettitatit ovat lajiryhmä, jota merkitsee tieteellisen nimen Xerocomus subtomentosus perässä ilmoitettava coll. Ryhmään kuuluu Suomessa useita lajeja, mm. sametti-, havusametti- (X. spadiceus) ja ruskosamettitatti (X. lanatus). Kaikki nämä samettitattilajit ovat syötäviä ruokasieninä, joskin pehmeämaltoisia. Hyvä yhteinen tuntomerkki samettitateille on samettisen nukkainen lakin yläpinta.

Samettitatti kasvaa koko maassa, Etelä-Suomen tammilehdoista Lapin tunturikoivikkoihin asti. Se viihtyy niin monenlaisissa elinympäristöissä, että sen arvellaan toimivan sekä usean puulajin juurisienenä että lahottajana. Se on yleinen koko maassa, mutta harvoin niin runsas, että sitä saisi kerätyksi säilöttäväksi asti.

Tatinriesa (Hypomyces chrysospermus) loisii samettitateilla ja herkkutateilla ja pilaa sienen syömäkelvottomaksi. Tatinriesan pilaaman sienen kasvu on häiriintynyt, sen jalka epämuodostunut ja koko sieni on valkoisen homemaisen kalvon peitossa. Lopulta sieni muuttuu keltaiseksi ja pahanhajuiseksi ja siitä tihkuu usein pihkan värisiä pisaroita. Keltaiseksi muuttunut tatinriesan vaivaama sieni kelpaa kuitenkin värjäykseen; siitä saa keltaisen eri sävyjä.

Samettitatti

Taksonomia

Lahko

Heimo

Alaheimo

Suku

Laji