Kynsimökrassi

• Tieteellinen synonyymi

  Cardaria draba

• Kasvumuoto

  Monivuotinen ruoho. Juurakollinen. Suuriakin kasvustoja muodostava.

• Korkeus

  30–50 cm. Varsi latvasta haarova, hieman särmikäs, tyvestä lyhytkarvainen, ylhäältä usein kalju.

• Kukka

  Teriö säteittäinen, valkoinen, n. 0,5 cm leveä; terälehtiä 4, n. 3–4 mm pitkiä. Verholehtiä 4, n. 2 mm pitkiä. Heteitä 6. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto sarjamaisesti haarova, tiheä, hedelmävaiheessa pitenevä terttu. Kukat tuoksuvia.

• Lehdet

  Varsilehdet kierteisesti, ruodittomia, sepiviä, nuolityvisiä. Lapa soikea–suikea, harvaan terävähampainen, harmaanvihreä. Tyvilehdet lyhytruotisia, pian häviäviä.

• Hedelmä

  Leveän herttamainen, pullea, siipipalteeton, otakärkinen, 3–5 mm pitkä litu. Lituperä siirottava, litua pitempi.

• Kasvupaikka

  Tienvarret, rautatiet, satamat, töyräät, joutomaat, kaatopaikat, myllyt.

• Kukinta

  Touko–heinäkuu.

Tarkkaavainen luonnontutkija voi löytää arkisiltakin seuduilta eksoottisia kasvierikoisuuksia. Kynsimökrassi kasvaa alkuperäisenä Välimeren maissa ja Lähi-Idässä, mutta on aikojen kuluessa levinnyt joka suuntaan viljelymaiden rikkaruohona. Se on valloittanut laajat alueet Euraasiaa ja onnistunut vakiintumaan myös eteläisimmän Suomen kasvierikoisuudeksi. Se kuului monien suomalaissatamien painolastitulokkaisiin jo kauan sitten. Kenties laji on jossain säilynyt purjelaivojen valtakaudelta saakka, mutta useimmiten se lienee tullut vasta myöhemmin muita teitä, etupäässä ulkomaisen viljan mukana. Myllyalueet ovat perinteinen maamme rajojen ulkopuolelta saapuneiden kasvitulokkaiden aarreaitta. Sen sijaan rautateiden varrella kynsimökrassi on asettunut vain satunnaisesti. Silloin kyseessä lienee ollut toisen maailmansodan aikaan saksalaisten sotajoukkojen viljan- ja rehunkuljetusten mukana levinnyt kanta.

Kysimökrassin suvun vanhempi tieteellinen nimi Cardaria on johdettu kreikankielisestä sanasta kardia, ’sydän’, joka ilmaisee lajinvallisen tuntomerkin, herttamaisen lituhedelmän. Sekä suomenkielinen nimi että tieteellinen lajinimi viittaavat samaan ristikukkaiskasvien heimoon lukeutuvaan kynsimöiden (Draba) sukuun. Kynsimöt ja kynsimökrassi eivät ole erityisen läheistä sukua, vaan vanha kreikankielinen, etenkin kynsimökrassiin yhdistetty kasvinnimi on yksinkertaisesti otettu myöhemmin kynsimöiden suvun nimeksi. Kynsimökrassi sisällytetään nykyisin Lepidium sukuun, jonka muiden lajien kukat ovat usein vaillinaisia: terälehdet ovat surkastuneet tai puuttuvat tyystin. Kynsimökrassin kukat ovat sen sijaan kookkaat ja selkeästi medentuoksuiset, mikä houkuttelee hyvin hyönteisiä. Kasvullinen lisääntyminenkin juurisilmuista on tehokasta ja laji muodostaa kauniita muutaman neliömetrin kasvustoja. Kynsimökrassi muistuttaa kooltaan, habitukseltaan ja lehdiltäänkin kenttäkrassia (Lepidium campestre). Hedelmävaiheessa lajien erottaminen on helppoa; kynsimökrassin litu on pullean herttamainen, kenttäkrassin kauhamainen.