Kasvumuoto
1-vuotinen ruoho.
Korkeus
20–60 cm. Varsi pysty, yläosasta haarova, tiheä- ja harmahtavakarvainen.
Kukka
Teriö säteittäinen, 2–4 mm leveä, kalpeansininen, yhdislehtinen, suppilomainen, 5-liuskainen. Teriön nielussa 5 matalaa kyhmyä. Verhiö yhdislehtinen, lähes tyveen saakka 5-liuskainen. Verhiönliuskat hedelmävaiheessa siirottavia, 4–6 mm pitkiä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Kukinto 1-haarainen viuhko eli kiemura. Kaikki kukat tukilehdellisiä.
Lehdet
Kierteisesti, ruodittomia. Lapa kapean vastapuikea–suikea.
Hedelmä
4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) 4–6 mm pitkiä (ilman piikkejä), reunan särmissä 2–3 riviä ankkuripäisiä, leveätyvisiä piikkejä. Hedelmäperä verhiötä lyhyempi, pysty.
Kasvupaikka
Rauniot, linnoitusalueet, rautatieasemat, joutomaat.
Kukinta
Kesä–elokuu.

Sirkunjyvät ovat aikalailla lemmikkien näköisiä. Helpoiten ne erottaa tarkastelemalla hedelmyksiä, jotka lemmikeillä ovat sileät, mutta sirkunjyvillä niitä reunustaa 1–3 riviä useimmiten koukkukärkisiä karvoja. Kun lemmikit houkuttelevat mehevän syötävän lisäkkeen avulla muurahaisia siementensä levittäjiksi, ripustautuvat sirkunjyvien hedelmykset luonnonoloissa enimmäkseen eläinten turkkeihin.

Kotieläinten, ihmisten ja ennen muuta viljan mukana kyläsirkunjyvä on kulkeutunut meillekin alkuperäisiltä kasvupaikoiltaan Euraasian mantereisista osista. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat erilaiset kuivat ja hiekkaiset paikat ihmistoiminnan piirissä. Lajilla on Suomessa joitakin pysyviä esiintymiä linnoituksilla ja valleilla. Yleensä kyläsirkunjyvä on kuitenkin meillä satunnainen: ulkomaisen tuontiviljan mukana se on kulkeutunut satamiimme, ratapihoille ja myllyille, sotajoukkojen huollon ja niiden hevosten kauran mukana myös monille kasarmialueille. Pääasiallinen tulosuunta niin sodan kuin rauhankin aikaan on ollut idästä, ja kyläsirkunjyvää on saapunut meille jo kauan, lähinnä silloin kun Venäjä on ulottanut vaikutuksensa Suomeen.

Meillä alkuperäisestä kalliosirkunjyvästä (Hackelia deflexa, synonyymi L. deflexa) kyläsirkunjyvän erottaa parhaiten tarkastelemalla hedelmiä: ensinmainitulla ne nuokkuvat verhiötä pidemmissä kukkaperissä, jälkimmäisellä kukkaperä on verhiötä lyhyempi ja pysty. Heikosti pahanhajuinen kyläsirkunjyvä on myös harvoja tuoksuvia lemmikkikasveja. Usein myös löytöpaikan perusteella voi päästä jäljille: kalliosirkunjyvä suosii luonnontilaisia kallioita ja tunturinkupeita, kyläsirkunjyvä kasvaa lähes yksinomaan ihmisvaikutteisilla paikoilla.

Kyläsirkunjyvä

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji