Kasvumuoto

Moni- tai joskus 2-vuotinen ruoho.
Korkeus

10–40 cm. Varsi polvekkaan mutkainen, tyvestä usein karvainen.
Kukka

Teriö säteittäinen, valkoinen, n. 0,5 cm leveä; terälehtiä neljä, 2,5–3 mm pitkiä. Verholehtiä 4. Heteitä yleensä 6, joista 4 pitkää ja 2 lyhyttä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto hedelmävaiheessa pitenevä terttu.
Lehdet

Tyviruusuke epäselvä ja vähälehtinen, pian lakastuva, varsilehdet kierteisesti, tav. 5–10, ruusukelehtiä isompia, keskenään jokseenkin samankokoisia. Lapa parilehdykkäinen, 3–6-parinen, päätölehdykällinen, lehdykät soikeita–munuaismaisia.
Hedelmä

Monisiemeninen, pitkittäin aukeava, hoikka, litteä, 15–25 mm pitkä, yläviisto litu, jonka kärjessä selvä, n. 1 mm pitkä ota. Lituperä 1/3–1/2 lidun pituudesta, siirottava.
Kasvupaikka

Lähteiköt, puronvarret, kosteat lehdot, korvet, myös rikkaruohona kasvihuoneissa, taimitarhoilla ja istutuksissa.
Kukinta

Kesä–heinäkuu.
Uhanalaisuus

Erittäin uhanalainen, rauhoitettu koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

Metsälitukka kasvaa Suomessa levinneisyytensä koillisrajalla, jääkauden jälkeisen lämpökauden reliktinä ja säilyy talven yli vain suotuisimmilla paikoilla. Se hakeutuukin lähteikköihin, joissa kasvukausi on tarpeeksi pitkä ja maa pysyy ympäri vuoden sulana. Vedenpinnan korkeuden vaihtelut raivaavat sille lisäksi sopivia paljaan maan laikkuja, myös kaatuneiden puiden tai laiduntavien eläinten rikkoma maanpinta on lajille mieleen.

Suomesta tunnettiin pitkään yksi ainoa metsälitukkaesiintymä Ahvenanmaalta, joka vaikuttaa kuitenkin nykyisin hävinneen. Manner-Suomesta tunnetaan sentään seitsemän alkuperäisen tuntuista metsälitukan kasvupaikkaa Pöytyällä, Asikkalassa, Valkealassa ja Luumäellä, tosin kaksi näistäkin lienee kadonnut. Monissa säilyneissäkin paikoissa laji on vähentynyt viime aikoina. Metsälitukkaa uhkaavat sen kasvupaikkojen kosteusolosuhteitta muuttavat kaivaukset ja raivaukset. Metsälitukka on kuitenkin yleinen kasvihuonerikkakasvi, joka saattaa taimien tai puutarhajätteen mukana kulkeutua kasvamaan tilapäisesti yllättäviinkin paikkoihin, missä vain on riittävästi kosteutta ja varjoa.

Metsälitukan erottaminen kookkaammista sukulaisistaan purolitukasta (C. amara) ja luhtalitukasta (C. pratensis) voi olla vaikeaa ainakin kukinta-ajan ulkopuolella. Purolitukan ja luhtalitukan terälehdet ovat selvästi suuremmat kuin metsälitukalla, 7–15 mm, lisäksi purolitukan heteiden ponnet ovat sinipunaiset. Metsälitukka muistuttaa paljon myös mäkilitukkaa (C. hirsuta), kasvit on väliin katsottu jopa saman lajin alalajeiksi. Onneksi lajien erilaiset kasvupaikat vähentävät sekoittamisen vaaraa. Parhaita erottavia tuntomerkkejä ovat mäkilitukan selvä tyviruusuke ja varsilehtien vähäisyys. Lisäksi sillä on yleensä vain neljä hedettä ja sen lidut ovat lituperien suuntaisia (metsälitukalla lituperät muodostavat selvän kulman litujen kanssa).

Metsälitukka

Taksonomia

Lahko

Heimo

Tribus

Suku

Laji