Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Maanalaisia rönsyjä.
Korkeus
60–100 cm.
Kukka
Kukat muodostavat 3–5 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön laitakukat ruusun–sinertävänpunaisia, vinon suppilomaisia, kärjestä liuskaisia, neuvottomia; kehräkukat punaisia, torvimaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehto pallomainen, kehtosuomut limittäin monessa rivissä, kärkilisäke soikea, kellanruskea. Mykeröt yksittäin latvahaarojen kärjissä.
Lehdet
Kierteisesti, alimmat ruodilliset, ylemmät yleensä ruodittomat. Lapa pariliuskainen, alta vaalean huopakarvainen, liuskat leveitä, suippokärkisiä.
Hedelmä
Soikea, litteähkö pähkylä, jonka kärjessä lyhyitä sukasia.
Kasvupaikka
Koristekasvi, joskus villiytynyt.
Kukinta
Heinä–syyskuu.

Yhtenä heimona mykerökukkaiskasvit ovat kirkkaasti kasvikunnan suurin heimo noin 25.000 lajin voimin. Asterikasveihin ja sikurikasveihin pilkottunakin ensin mainittu pysyy 22.000 lajillaan ykköspaikalla, mutta kämmekkäkasvien 20.000 lajin joukko on jo aivan kannoilla. Etenkin tropiikin kasvimaailma on niin huonosti tunnettu, että lukumäärissä voi olla heittoa tuhansiakin lajeja. Suomessa asterikasvit ovat kämmeköitä selvästi yleisempiä sekä lajimäärässä että runsaudessa mitaten. Alkuperäinen lajistomme on saanut vielä vahvistusta ihmisen mukana tulleista tai varta vasten tuomista uusista lajeista. Kaunokkien suvun vajaasta 500 lajista Suomessa on tavattu kymmenkunta. Yksikään niistä ei liene alkuperäistä kasvilajistoamme: osa on levinnyt maanviljelyksen tai liikenteen mukana, osa villiytynyt kukkapenkeistä luontoomme.

Meillä koristekasvina toisinaan viljelty, satunnaisesti villiytyvä huoparuusukaunokki on kotoisin Kaukasukselta ja Koillis-Turkista, missä se kasvaa vuoristoniityillä ja kivikkorinteillä. Lajille tyypillistä on huopakarvoituksen aikaansaama lehtien vaalea alapinta. Meillä yleisimmin viljelyssä on luultavasti risteymäperäinen ’Steenbergii’-lajike, jonka kukat ovat purppuranpunaiset. Komeakukkaiset kaunokit ovat erityisesti mesipistiäisten suosiossa, mutta ne houkuttelevat myös päiväperhosia pihapiiriin. Huoparuusukaunokkia lisätään puutarhassakin siemenestä ja sen leviävyys on melko hyvä. Kovin pitkiä matkoja se ei kuitenkaan leviä, sillä pähkylän vähäisestä haivenreunuksesta ei ole voikukkien tyyliseksi liitovarjoksi.

Uusimmissa kasvitietoteoksissa huopakaunokki ei kuulukkaan enään Centaurea (sädekaunokit) sukuun muiden kaunokkiemme kanssa, vaan kuuluu Psephellus (ruusukaunokit) sukuun ollen meillä Suomessa sukunsa ainoa edustaja.

Huoparuusukaunokki

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji