Kruunuohdake

• Nimi myös

  Okakruunuohdake

• Kasvumuoto

  2-vuotinen ruoho.

• Korkeus

  50–200 cm. Varsi runsas- ja vankkapiikkinen, hyvin leveälti siipipalteinen, karhea, kauttaaltaan tiheään vaaleakarvainen.

• Kukka

  Kukat muodostavat 4–7 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön laitakukat puuttuvat, kehräkukat vaalean purppuranpunaisia, torvimaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehto miltei pallomainen, kehtosuomut kapeanpuikeita, kovia, piikkikärkisiä, karvaisia. Mykeröt yksittäin tai pieninä ryhminä latvahaaroissa.

• Lehdet

  Kierteisesti, ruodittomia, johteisia. Lapa puikea–leveänsuikea, isohampainen–liuskainen, runsaspiikkinen, huopakarvainen.

• Hedelmä

  Harmaanruskea, mustatäpläinen, 4–5 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä 7–9 mm pitkiä punertavia hapsihaivenia.

• Kasvupaikka

  Pihat, maakasat, tienpientareet, joutomaat, kaatopaikat, satamat ja painolastipaikat. Myös koristekasvi.

• Kukinta

  Heinä–syyskuu.

Piikkinen kruunuohdake on Pohjolan kasviston suurimpia ja vahvapiikkisimpiä ruohoja. Suuren kokonsa, tiheään valkokarvaisen vartensa ja lehtiensä sekä purppuranpunaisten mykeröidensä ansiosta kasvi on myös yksi kauneimpia ohdakkeita. Koostaan huolimatta sen elämänkierto on kaksivuotinen: syksyllä itävä lehtiruusuke ja ravintovarastona toimiva tukeva paalujuuri kasvavat kokoa ensimmäisen vuoden, toisena kehittyy kukkiva ilmaverso. Viljelyn seuralaisena Eurooppaan levinnyt laji kasvaa asutuilla alueilla, etenkin aurinkoisilla ja runsasravinteisilla paikoilla. Laji suosii kuivien kesien luonnehtimaa välimerenilmastoa ja on temperaattisessa ilmastovyöhykkeessä ongelmallinen vieraslaji. Suomen kylmä ilmasto lienee estänyt sitä toistaiseksi saamasta pysyvää jalansijaa luonnossamme, vaikka kruununohdake esiintyy vakinaisena jo Ruotsissa. Tulokkaana sekä toisinaan villiytyneenä koristekasvina siihen voi kuitenkin törmätä silloin tällöin lähinnä maamme eteläpuoliskolla, Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Satakunnassa asutuilla alueilla, rakennusten ympärillä, tienlaidoilla ja rantatörmillä.

Kruunuohdake on myös Skotlannin kansalliskukka. Tarinan mukaan skandinaavissyntyisten normannien maihinnousujoukot olivat yön selässä hiipimässä skottien kimppuun, kun joku epäonninen soturi astui kruunuohdakkeen piikkiseen lehtiruusukkeeseen. Parahdus varoitti puolustajia ajoissa ja kiitolliset skotit korottivat kruunuohdakkeen kansalliskukakseen. Hyvässä tarinassa saattaa olla hyppysellinen perääkin, mutta myös silkkaa folklorea: todennäköisesti kruunuohdake ei vielä keskiajalla ollut saavuttanut Skotlannin nummia, mutta pelottavan piikkisen ulkomuotonsa ansiosta se on jälkeenpäin valittu tarinan kasviksi.