Mustakaunokki

• Kasvumuoto

  Monivuotinen ruoho. Juurakko vahva.

• Korkeus

  30–80 cm. Varsi haaraton–latvasta lyhythaarainen, mykerön alta paksu, harvaan lyhytkarvainen, hieman karhea.

• Kukka

  Kukat muodostavat 2–3 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröjä. Mykerön laitakukat puuttuvat; kehräkukat sinertävänpunaisia, torvimaisia. Heteitä 5. Emiö 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehto tynnyrimäinen, kehtosuomut limittäin monessa rivissä, tyviosa vihreä, kärkilisäke musta, suikea–puikea, kampamaisen ripsiliuskainen. Mykeröt tav. yksittäin latvahaarojen kärjessä.

• Lehdet

  Kierteisesti, ruodittomia. Lapa leveänsuikea–soikea, ehytlaitainen–harvahampainen, joskus matalaliuskainen, harmahtava- ja lyhytkarvainen.

• Hedelmä

  Soikea, litteähkö pähkylä, jonka kärjessä lyhyitä sukasia.

• Kasvupaikka

  Satamat, radanvarret, tienvarret, joutomaat, nurmikot. Satunnaistulokas.

• Kukinta

  Heinä–syyskuu.

Kaunokkien suku on suuri ja runsaasti edustettu etenkin Välimeren maissa. Suomen luonnossa kasvaa jokseenkin vakiintuneena vain viitisen lajia, mutta tulokaskasveina tavataan useita muitakin. Mustakaunokkia kulkeutui Suomen rannikolle laivojen painolastikasvina 1800-luvulla, ja laji levisi myös sisämaahan sodanaikaisten kuljetusten yhteydessä. Monet näistä vanhoista esiintymistä ovat kadonneet, eikä laji ole pystynyt vakinaistamaan kasvupaikkojaan. Koristekasvinakin se on maassamme harvoin käytetty. Mustakaunokki kuuluu leutotalvisen ilmaston kasveihin, joten se saattaa hankkia luonnostemme kotipaikkaoikeudet, jos ilmastomme lämpenee.

Kukintonsa osalta mustakaunokki poikkeaa selvästi useimmista muista kaunokkilajeista, sillä siltä puuttuvat suvulle tyypilliset, kehräkukkia suuremmat, suppilomaiset laitakukat, joiden tehtävä on mainostaa torvimaisia kehräkukkia pölyttäjille. Toinen nimenomaan kaunokeille tyypillinen ominaisuus liittyy sekin pölyttämiseen. Niiden kukkien heteet ärtyvät kosketuksesta: kun hyönteinen tulee kukkaan imemään mettä ja vie siitepölyn mukanaan, yhteensulautuneiden heteen ponsien muodostama torvi vetäytyy alaspäin ja vielä kiinni olevien luotinliuskojen alapuolinen karvakiehkura lakaisee lopunkin siitepölyn pois. Seuraavaksi luotinliuskat avautuvat ja kukka jää odottamaan seuraavaa hyönteisen vierailua ja siitepölyä toisesta kukasta. Siementen muodostuminen edellyttää useita hyönteisvierailuja.

Kaunokkien tunnistamisessa keskeisiä tuntomerkkejä ovat mykerön kehtosuomujen kuivan kärkiosan muoto ja väritys. Mustakaunokin tumman kehdon useimpien suomujen kärkilisäke on kampamaisesti ripsiliuskainen. Laitakukkia lukuun ottamatta mustakaunokki muistuttaa meillä yleisempiä nurmikaunokkia (C. phrygia) ja ahdekaunokkia (C. jacea), joista jälkimmäinen risteytyneekin sen kanssa: monissa kasvustoissa on yksilöitä, joiden kehtosuomujen lisäkkeet ovat epäsäännöllisesti tai matalaan liuskaisia ja vaaleanruskeita.