Samannäköisiä lajeja
elaska, made, neliviiksimade, teisti
Koko
15–30 cm, harvoin 40 cm. (Ennätyskala 0,485 kg.)
Ulkonäkö
Kivinilkka on pitkäruumiinen, pientä madetta muistuttava pohjakala. Sen nuolenkärkimäinen pyrstöevä ei erotu selvästi pitkän selkäevän ja peräevän muodostamasta eväreunuksesta. Tämä ominaisuus erottaa sen paitsi mateesta, myös kahdesta muusta Itämeren pitkäruumiisesta pohjakalasta, teististä ja elaskasta. Kivinilkan suu on hyvin leveä ja turpeahuulinen.
Väritys
Yläpinnoilla epäsäännöllistä tummanruskeaa kuviointia, vatsapuoli kellertävä. Rinta-, perä- ja pyrstöevässä punertavaa sävyä. Värit tulevat paritteluaikaan voimakkaammiksi. Kivinilkan tunnistaa viimeistään kalaa avatessaan, sillä se luut ovat vihreät. Väri voimistuu, kun kala kypsennetään.
Kutu
Kivinilkka ei kude muiden kalojen tapaan, vaan sillä on sisäinen hedelmöitys. Parittelu tapahtuu heinä–elokuussa, ja naaras synnyttää varsin pitkälle kehittyneet, 4–6 cm pituiset poikaset talvella. (Kivinilkka on ainoa kalalajimme, joka synnyttää eläviä poikasia.)
Ravinto
Katkat, siirat ym. pohjaeläimet sekä kalojen mäti ja pienet kalat.
Levinneisyys ja elinympäristö
Kivinilkka esiintyy kaikilla merialueillamme, Perämerellä ja Suomenlahden itäosissa kuitenkin harvalukuisena. Se elää melko matalilla pohjilla, yleensä alle 15 metrissä. Vanhemmiten kivinilkka saattaa muuttaa syvemmällekin. Tavallisesti se piilottelee kivien välissä tai rakkolevän seassa.

Kivinilkka on varsinkin talvipilkkijöiden tavallinen saalis merenrannikoillamme. Se on hyvää syötävää, vaikkei sitä meillä oikein osata käyttää.

Kivinilkka

Taksonomia

Lahko

Heimo

Alaheimo

Suku

Laji