Nimi myös

Tunturinärvänä
Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Juurakko puutunut, suikertava, kuivuneiden korvakkeiden peittämä.
Korkeus

3–10 cm. Varsi punertava.
Kukka

Teriö säteittäinen, vihertävänkeltainen–vaaleankeltainen, n. 0,5 cm leveä; terälehtiä 5, pyöreäkärkisiä, n. 2 mm pitkiä, verhiötä lyhyempiä. Verhiö 5-liuskainen; ulkoverhiöllinen. Heteitä 5. Emiö erilehtinen, emejä 10. Kukkapohjus karvainen. Kukinto tiheä huiskilo.
Lehdet

Tyviruusukkeena (joskus myös varrella), pitkäruotisia, korvakkeellisia. Lapa sormilehdykkäinen, 3-lehdykkäinen. Lehdykät kapean vastakolmiomaisia, kärjestä 3-hampaisia, niukkakarvaisia. Korvakkeet isot, suikeat, ruotiin pitkälti yhteenkasvaneet.
Hedelmä

Pyöreähkö, kiiltävä, ruskea, n. 1 mm pitkä pähkylä.
Kasvupaikka

Tunturipaljakassa niityt, kiviset kankaat, puronvarret, lumenviipymäpaikat. Joskus koristekasvi.
Kukinta

Heinä–elokuu.

Uhanalaisuus

Silmälläpidettävä.

Närvänän sukuun (Sibbaldia) kuuluu alle 10 lajia, joista suurin osa kasvaa Aasian vuoristoissa. Suomessa närvänä on aito tunturipaljakan laji. Matala, poljetunnäköinen kasvi piiloutuu tehokkaasti tarkkasilmäisimmänkin luonnontarkkailijan katseelta: varsi on tiukasti maata vasten painautunut, lehdet levittäytyvät sivulle, eikä kukkakaan kohoa kamarasta yleensä kuin muutaman sentin korkeuteen. Tällainen kasvi voi kasvaa vain siellä, missä naapuritkin ovat yhtä matalakasvuisia.

Tunturinärvänän tyypillisiä kasvupaikkoja ovat lumenviipymät, tunturien pohjoisrinteiden notkelmat ja painanteet, joilta lumi sulaa vasta myöhään kesällä. Lyhimmän osan paljaana oleva lumenviipymien ydin kelpaa vain leville ja sammalille, mutta laidoilla närvänän nöyrän maanmyötäinen olemus verhoaa maanpintaa. Jos muut kasvit eivät varjosta, närvänä voi kyllä kasvaa kuivemmillakin paikoilla, esimerkiksi sorapohjaisilla niittymailla tai poropolkujen varsilla.

Närvänä on pääasiassa hyönteispölytteinen ja kukkii vasta usean vuoden ikäisenä. Siemeniäkin kehittyy yleensä runsaasti ja ne leviävät tunturinkupeella tuulten mukana, osin myös porojen välityksellä. Sorkkiin tai kenkiin tarttuneena laji lienee levinnyt pari kertaa Lapin kyliin kuiville niityille. Närvänän suikertavan, puutuneen juurakon haarat voivat myös irrotessaan itsenäistyä uusiksi yksilöiksi.

Närvänän nähdäkseen kannattaa usein poiketa polulta ja suunnata lajin suosimille kasvupaikoille. Se kasvaa yleisenä Enontekiön ja Inarin Lapin tuntureilla, siihen pääsee tutustumaan myös Saariselän ja Pallastuntureiden lumimaanotkelmissa. Eteläisimmät, hyvin erilliset esiintymät ovat Kittilässä Aakenustunturilla, Sallassa Värriötuntureilla ja Takkaselkätunturilla.

Närvänä

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji