Siipien kärkiväli
Pieni, 25–34 mm.
Siipien yläpinta
Koirailla etusiipi ruskeasta ruskeanoranssiin, naarailla beigenkeltainen. Etusiiven kärjessä voi näkyä merkkejä silmätäplästä. Takasiipi ruskea, ruskeanoranssin reunavyön vieressä usein pieniä silmätäpliä (ruskeanoransseja, joissa keskellä musta piste).
Siipien alapinta
Koirailla etusiipi ruskeanoranssi, naarailla beigenkeltainen, reuna harmaa, etenkin naarailla silmätäpliä siiven reunassa. Takasiipi harmaanruskea, jossa rivi silmätäpliä. Täplissä valkoinen ydin, keskellä musta ja reunassa haaleankeltainen rengas. Kaksi valkoista laikkua silmätäplien tyvipuolella. Taka- ja joskus myös etusiiven reunassa oranssi ja hopeanhohtoinen juova.
Elinympäristö
Niityt ja hakamaat.
Lentoaika
Kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppupuolelle.
Talvehtimismuoto
Toukka.
Toukan ravintokasvi
Eri heinäkasvit (Poaceae), etenkin nurmilauha (Deschampsia caespitosa).

Täpläperhoset (Nymphalidae) on maailmanlaajuisesti päiväperhosten runsaslajisin heimo yli 6.000 lajillaan. Suomessa heimoon kuuluu noin 60 lajia, jotka jaetaan nykyisin yleensä viiteen alaheimoon / sukuryhmään, joista monilajisin on heinäperhosten alaheimo (Satyrinae). Heinäperhoset jaetaan usein ryhmiin, joihin niittyperhosten lisäksi kuuluvat papurikot, häränsilmät, noki- ja kylmänperhoset.

Etelä- ja Keski-Suomessa paikoittain melko runsaana tavattavat idänniittyperhoset lepäävät aina siivet vastakkain painettuina, mistä syystä siipien yläpintaa on vaikea päästä tutkimaan ottamatta perhosta kiinni. Laji muistuttaa paljon toisia pieniä heinäperhosia, kelta- ja saraikkoniittyperhosta. Idänniittyperhosen erottaa niistä siiven reunassa kulkevasta oranssista ja hopeanhohtoisesta juovasta. Keltaniittyperhoselta puuttuu myös idänniittyperhoselle tyypilliset silmätäplät takasiipien alapinnalta.

Naaraat munivat munat yksitellen isäntäkasvien lehdille. Talvehtiminen tapahtuu keskenkasvuisena toukkana.

Idänniittyperhonen

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji