Apolloperhonen, Isoapollo
Hyvin suuri, 62–94 mm. (Ritariperhosen ohella Suomen kookkain päiväperhoslaji.) Naaraat koiraita hiukan kookkaampia.
Valkoinen, jossa mustia täpliä. Takasiivessä lisäksi kaksi punaista, mustareunaista silmätäplää. Naaraat tummakehnäisempiä kuin koiraat. Etusiiven kärki läpinäkyvä.
Kuten yläpinta.
Runsaskukkaiset kalliomaastot.
Heinäkuun alusta elokuun puoliväliin.
Muna (tai harvoin pieni toukka).
Suomessa isomaksaruoho (Hylotelephium telephium), muualla myös muut maksaruohokasvit (Crassulaceae), kuten esim. valkomaksaruoho (Sedum album).
Erittäin uhanalainen, rauhoitettu koko suomessa lukuun ottamatta Ahvenanmaata.
Suomessa tavattavat ritariperhosten heimon (Papilionidae) neljä lajia kuuluvat kahteen eri alaheimoon. Parnassiinae alaheimoon kuuluu isoapollo eli apollo ja pikkuapollo. Nimialaheimoon Papilioninae kuuluu nimilaji ritariperhosen lisäksi purjeperhonen.
Apollo on helppo tunnistaa, eikä sitä voi sekoittaa muihin suomalaisiin lajeihin. Pikkuapollosta sen erottaa helposti takasiipien punaisten rengaskuvioiden perusteella.
Koiraat lentelevät ympäriinsä naaraita etsiessään. Paritelleilla naarailla on takaruumiin päässä kuorimainen rakenne, jota kutsutaan sfragikseksi. Koiraat erittävät sen parittelun yhteydessä ja sen on ajateltu vaikeuttavan naaraan parittelua uudelleen. Naaraat munivat munat yksitellen isäntäkasvin viereisille jäkälille ja varvuille.
Apollo, Parnassius apollo - Perhoset - LuontoPortti