Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Pääjuuri vankka.
Korkeus

20–30 cm. Joskus monivartinen. Varsi tav. haaraton, valkokarvainen, ontto maitaisnesteellinen.
Kukka

Kukat muodostavat 5–6 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat vaaleankeltaisia, usein hieman sinipunertavia, kielimäisiä, kärjestä 5-hampaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomuja monta riviä, eripituisia, uloimmat kolmiomaisia, pehmeitä, pehmeäkarvaisia, vihreitä, sisemmät tasasoukkia, kapealti kalvolaitaisia. Mykerö yksittäin varren latvassa.
Lehdet

Tyviruusukkeena ja varrella kierteisesti. Tyvilehdet pitkäruotisia, ruoti kapeapalteinen, kouruinen, tiheäkarvainen. Lapa suikeansoikea–kapeansuikea, suippo, ehytlaitainen, silposuoninen, nuorena valkovanukekarvainen, myöhemmin jokseenkin kalju. Varsilehdet harvassa, ruodittomia, tasasoukkia. Tyvellä myös lavattomia lehtituppia.
Hedelmä

Liereä, sileäharjuinen, ruskea, 7–11 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä sulkahaivenia.
Kasvupaikka

Harjumetsät, metsäaukeat, ruohoiset metsänreunat, kulttuuriniityt, ketorinteet, tienvarret.
Kukinta

Kesä–heinäkuu.
Uhanalaisuus

Silmälläpidettävä.

Sikojuuri levisi jääkauden jälkeen Suomeen sekä etelästä että lännestä. Eri suunniltaan saapuneet kannat ovat edelleen erillään ja mahdolliset levinneisyyden muutokset ovat olleet ihmisen mittapuulla miltei huomaamattomia. Lajia tavataan Ahvenanmaalla ja Uudellamaalla, ydinaluetta ovat Lohjanseudun harjumänniköt ja metsänreunat. Ihmistoiminta ei erityisemmin uhkaa lajia, itse asiassa se usein jopa hyötyy avohakkuista ja metsäteiden rakentamisesta, jotka lisäävät sen suosimia avoimia, valoisia kasvupaikkoja. Paikoin laji on levinnyt jopa tienvarsille ja ratapenkereille.

Ihminenkin on hyödyntänyt sikojuurta: kasvin tukeva pääjuuri kelpaa syötäväksi ja on hyvänmakuinen. Juuri sisältää tärkkelyksen sijaan inuliinisokeria, joten se sopii erinomaisesti diabeetikoille. Sikojuuren luulisi herättävän avoimessa harjumännikössä huomiota, mutta sen runsaus ja koko olemassaolo voi jäädä huomaamatta, sillä se on usein läsnä pelkkinä lehtiruusukkeina. Ruusuke muistuttaa hieman heinäratamoa (Plantago lanceolata), mutta usein jo toukokuussa avautuvat isot mykeröt paljastavat kasvin kuuluvan sikurikasveihin.

Mustajuuri (Ruokamustajuuri)

Scorzonera hispanica (Pseudopodospermum hispanicum)

Sikojuuren kanssa samaan sukuun kuuluu (tai ainakin kuului) ruokakaupan vihannesosastolta tuttu mustajuuri. Molempien lajien juuret sisältävät runsaasti maitiaisnestettä, joka saa vaalean sisuksen tummumaan nopeasti kuorimisen tai halkaisemisen jälkeen. Villiintynyttä mustajuurta saattaa löytyä viljelyalueiden läheltä.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Sikojuuri

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji