Lähdetähtimö

• Tieteellinen synonyymi

  Stellaria uliginosa

• Kasvumuoto

  Monivuotinen ruoho.

• Korkeus

  10–20 cm. Varsi rento–koheneva, 4-särmäinen, pehmeä, kalju, sileä.

• Kukka

  Teriö säteittäinen, valkoinen, n. 5 mm leveä; terälehtiä 5, syvään 2-liuskaisia (terälehtiä näyttää olevan 10), 1–2 mm pitkiä, verhiötä lyhyempiä, joskus puuttuvat. Verholehtiä 5, kaljuja. Heteitä 10. Emiö yhdislehtinen, 3-vartaloinen, 3-luottinen. Kukinto näennäisesti lehtihankainen, 2-haarainen viuhko; tukilehdet kalvomaisia, kaljuja.

• Lehdet

  Vastakkain, ruodittomia. Lapa puikea–soikea–tasasoukan suikea, paksuhko, kalju, sinivihreä, 3-suoninen, ehyt- ja kalvolaitainen, laita tyviosasta harvakarvainen.

• Hedelmä

  Munanmuotoinen, kellanruskea, 6-liuskaisesti avautuva, 3–4 mm pitkä kota.

• Kasvupaikka

  Lähteiden reunat, lähdepurot, lähdevetiset ojat, rannat, luhtaiset korvet, kosteat metsätiet, joskus lastauspaikoilla, istutuksissa.

• Kukinta

  Touko–heinäkuu.

Lähdetähtimö on luonnonkasvina melko eteläinen laji: yleisimmillään se on maamme lounaisosassa Satakuntaa, Etelä-Hämettä ja -Savoa myöten, joskin tämänkin alueen reunamilla harvinaisenpuoleinen. Nimensä mukaisesti tämä heikko kilpailija kasvaa useimmiten lähteiköissä tai muuten liikkuvan veden vaikutuspiirissä, joko suoraan vedessä tai märillä, hyllyvillä sammalpinnoilla. Toisinaan sen voi tavata vettä tihkuvista törmistä, lehtokorvista tai reheviltä luhtarannoilta. Jos alkuperäinen kasvupaikka on ruopattu tai kaivotettu, lähdetähtimö saattaa vetäytyä peltojen ojiin tai kosteille tienvarsille. Keski-Suomessa ja Pohjois-Savossa ne ovat lajin tyypillisiä kasvupaikkoja ja siellä lähdetähtimö on tulkittu ihmisen jalanjäljissä levinneeksi tulokkaaksi. Kainuussa asti laji tunnetaan viime sotien saksalaisjoukkojen mukana levinneenä.

Sopivilla paikoilla lähdetähtimö lisääntyy kasvullisesti voimakkaasti. Kukinta on melko niukkaa, mutta jatkuu koko kesän – jäätymättömillä lähdepaikoilla saattaa nähdä avoimia kukkia vielä marraskuussakin. Siemeniä muodostuu vähän, eikä niillä ole kummoisia leviämisen edellytyksiä. Kasvin puuttuminen monista päällisin puolin ihan kelvollisen oloisista ojista ja puroista viittaisi sillä olevan vaikeuksia ylittää edes pieniä maantieteellisiä esteitä, isommista puhumattakaan. Luonnostaan laji lienee hypännyt kasvupaikalta toiselta lintujen ja ehkä vesinisäkkäidenkin mukana, ihmisen mukana se on ilmaantunut täysin ennalta arvaamattomiinkin paikkoihin.

Lähdetähtimö muistuttaa jonkin verran lettotähtimöä (S. crassifolia). Lähdetähtimön lehdet ovat kuitenkin lettotähtimöön verrattuna paksuhkoja ja sinivihreitä, ja kukinnon tukilehdet ovat kalvomaisia. Lisäksi lähdetähtimön kukinto on näennäisesti lehtihankainen ja kukat jonkin verran pienemmät.