Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Pintarönsyllinen, mätästävä.
Korkeus

5–20 cm. Varsi lehdetön, usein karvainen vana.
Kukka

Kukat muodostavat 15–35 mm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön laitakukat (emikukkia) valkoisia–vaaleanpunaisia–punaisia, kielimäisiä; kehräkukat (kaksineuvoisia) keltaisia, torvimaisia, pieniä; joskus kaikki kukat laitakukkien kaltaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomut kahtena lähes tasakorkeana rivinä. Mykeröt yksittäin vanan päässä.
Lehdet

Tyviruusukkeena, ruodillisia. Lapa tav. vastapuikea, epäsäännöllisen harvahampainen–ehytlaitainen.
Hedelmä

Vastapuikea, litteä pappukseton pähkylä.
Kasvupaikka

Nurmikot, niityt, pihat, tienvarret, pientareet, joutomaat, venesatamat. Myös koristekasvi.
Kukinta

(Huhti–)touko–lokakuu.

Vanhassa sadussa kerrotaan, kuinka kaunokainen sai viehättävän ulkomuotonsa ja nimensä. Kukkien kuningatar, ruusu vietti syntymäpäiviään, jonne koko kukkakansa oli kutsuttu. Muuan pieni kukka oli kuitenkin joukosta poissa, sillä se ujosteli vaatimatonta asuaan ja tyytyi kuiskaamaan onnittelunsa etäältä. Tuuli kuitenkin kuljetti kukan sanat kuningattarelle, joka vakuutti kukalle, ettei sen tarvitse lainkaan hävetä: sen pukuhan oli tahrattoman valkoinen ja sydän puhdasta kultaa. Kuningattaren kehuista kukkanen punastui ja siitä lähtien sen laitakukkien kärjet ovat olleet punaiset. Tämä pikkuinen kaunotar on monissa kielissä korotettu peräti tuhat kertaa muita kauniimmaksi ja aiemmin sen nimi oli meilläkin tuhatkauno. Nykyisin sen nimeksi on vakiinnutettu ehkä vieläkin viehättävämpi nimi, kaunokainen.

Kaunokaisen luonnonmuodosta on jalostettu monia punakukkaisia lajikkeita, jopa violetin sävyihin saakka. Toisaalta laitakukat saattavat olla kokonaan valkoiset vailla punaisen häviääkään. Kaunokaisen mykerö puhtaanvalkoisine laitakukkineen muistuttaa aika tavalla pienikokoista päivänkakkaran (Leucanthemum vulgare) kukintoa. Joillakin viljelymuodoilla useimmat tai kaikki kukat ovat laitakukkien kaltaisia ja keltainen kehrä puuttuu. Toisinaan tavataan jopa muotoa, jolla päämykerön kehtosuomujen hankoihin kehittyy pikkumykeröitä, toisinaan niin paljon että sitä ympäröi lopulta tytärmykeröiden kiehkura. Kaunokaisen kukinta kestää varhaisesta keväästä lyhyitä taukoja lukuun ottamatta talven tuloon ja jatkuu joskus jopa talvella pitkien lauhojen jaksojen aikana. Kaunokainen on puutarhoissa perinteinen kivikko- ja reunuskasvi. Se levittäytyy usein nurmikoille, joissa se matalakasvuisena kestää ainakin suurpiirteistä ruohonleikkuuta. Vanhoista pihapiireistä se on usein villiytynyt luontoonkin. Kaunokaista on aikaisemmin käytetty myös keuhkopussintulehduksen hoitoon. Nuoret lehdet ja myös kukat sopivat salaatinaineksiksi toisten villiyrttien ja viljelysalaattien kanssa.

Kaunokainen

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji