Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Juurakko pitkä, ohut, haarova. Kasvustoja muodostava.
Korkeus

5–20 cm. Varsi yläosasta lyhytkarvainen.
Kukka

Kehä säteittäinen, valkoinen, alle 1 cm leveä; kehälehtiä neljä, 2–3 mm pitkiä. Heteitä 4, n. 1,5 mm pitkiä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto tiheähkö, 8–20-kukkainen terttu varren latvassa, kukat lyhytperäisiä, tuoksuvia.
Lehdet

Kierteisesti (vuorottain) 2(–4) kpl, ruodillisia. Tyvi tuppimainen. Lapa herttamainen, teräväkärkinen, ehytlaitainen, silposuoninen, alta harvakarvainen. Varren tyvellä 2 vaaleaa, suomumaista alalehteä.
Hedelmä

Pyöreähkö, aluksi harmaanvihreä, punapilkullinen, kypsänä tummanpunainen, n. 6 mm leveä marja.
Kasvupaikka

Kuivat, tuoreet ja lehtomaiset kangasmetsät, lehdot, metsänreunat, hakamaat, puronvarret, suot.
Kukinta

Touko–kesäkuu.

Oravanmarjan tieteellinen sukunimi Maianthemum, ’toukokuun kukka’, kertoo ytimekkäästi kukinta-ajan, lajinimi bifolium puolestaan tavallisimmaksi lehtiluvuksi kaksi – lehtiä tosin saattaa joskus olla kolme tai neljäkin. Oravanmarja vakiinnutettiin kasviin suomenkieliseksi nimeksi jo reilusti yli 300 vuotta sitten, ensimmäisessä suomalaisten kasvien nimien luettelossa. Oravanmarja kasvaa lähes koko Suomessa pohjoisinta Lappia myöten, tosin se harvinaistuu Rovaniemen pohjoispuolella. Parhaiten laji viihtyy lehtomaisissa kangasmetsissä ja on niin tunnusomainen, että metsätyyppi on nimetty käenkaali-oravanmarja–tyypiksi ja kuivahkojen kankaiden indikaattorilajiksi. Oravanmarja karttaa karumpia kangasmetsiä, vaikka saattaa kasvaa niukkana mustikanvarpujen joukossa tuoreilla kankailla. Se ei myöskään viihdy viljavammissa lehtometsissä ja osoittaa esiintymisellään ravinteiden vähyyttä parhaisiin jalopuulehtoihin verrattuna. Oravanmarja on herkkä suoralle auringonpaahteelle ja halloille. Se on erikoistunut kasvamaan kuusen seuralaisena, sillä tämä tarjoaa lajin kaipaamaa varjoa ja suojaa yöpakkasilta.

Oravanmarjan tärkeimpiä pölyttäjiä lienevät kärpäset, mutta kukista vain noin neljännes kehittyy marjoiksi. Marjat ovat suorastaan imeliä, mikä saattaa houkutella etenkin makeannälkäiset lapset maistelemaan niitä. Marjat sisältävät sydämen toimintaan vaikuttavia aineita, ja jo muutaman gramman syöminen saattaa olla vaarallista. Onneksi pienten poimijoiden kärsivällisyys loppuu jo kauan ennen kuin kohtalokas määrä on koossa, ja myrkytyksestä selvitään yleensä mahanpuruilla ja pahoinvoinnilla. Myrkytystietokeskuksen mukaan “kasvi on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita”.

Lintuihin oravanmarjan myrkyt eivät vaikuta, mutta eivät nekään syö marjoja erityisen innokkaasti. Usein vielä ensilumen alta pilkistävissä varsissa on marjoja jäljellä. Ne näyttävät kelpaavan ravinnoksi vasta paremman puutteessa, sitten kun paljon muutakaan syötävää ei ole enää tarjolla. Tiheässä kuusikossa ei ole yleensä paljon lunta, joten linnut voivat syödä marjoja pitkin talvea aina kevääseen saakka. Marjoja syövät linnut levittävät siemeniä, jotka itämään päästessään muodostavat oravanmarjalle tyypillisiä laikkukasvustoja.

Oravanmarja

Taksonomia

Lahko

Heimo

Alaheimo

Suku

Laji