Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Maarönsyllinen.
Korkeus
5–15 cm. Rönsyjen pituus jopa 30 cm. Varsi möyheä. Mattomaisia kasvustoja muodostava.
Kukka
Yleensä 2-kotinen (hede- ja emikukat eri yksilöissä). Teriö säteittäinen, valkoinen, 6–10 mm leveä; terälehtiä 5, hedekukissa 3,5–6 mm pitkiä ja verhiötä pitempiä, emikukissa 1,5–4 mm pitkiä ja verhiötä lyhyempiä. Verholehtiä 5, vihreitä. Heteitä useita. Emiö yhdislehtinen, 3-vartaloinen, 3-luottinen. Kukinto 1–6-kukkainen latvaviuhko, lisäksi yksittäisiä kukkia lehtihangoissa.
Lehdet
Vastakkain, ruodittomia. Lapa puikea–soikea, suippo, ehytlaitainen, kalju, möyheä, tumman–kellanvihreä.
Hedelmä
Pallomainen, 3-liuskaisesti avautuva, 6–10 mm pitkä kota.
Kasvupaikka
Merenrantahietikot, -kivikot ja -soraikot.
Kukinta
Kesä–elokuu.

Suola-arhon lehtien möyheys ja kiiltävyys saattaa tuoda mieleen maksaruhot (Sedum), mutta laji kuuluu kohokkikasvien heimoon. Nämä sopeutumat ovat syntyneet eri heimoissa toisistaan riippumatta ratkaisuksi samaan ongelmaan, kuivuuteen. Suola-arho on nimensä veroinen suolakkokasvi eli halofyytti, joka ei merivesipärskeitä säikähdä. Edes veteen tai hiekkaan hautautuminen ei sitä lannista, sillä suola-arho on sopeutunut kasvamaan rannan reunaosien myllerryksessä.

Suola-arho kasvaa kivikko- ja somerikkorannoilla kiemurrellen kivien välisissä raoissa, mutta sen ominta valtakuntaa ovat hiekkarannat. Se on merinätkelmän ja rantavehnän ohella merkittävin merenrantojemme pioneerikasvi, joka aloittaa hietikoiden paikalleen sitomisen. Suola-arhon pitkähaarainen juurakko kasvaa nopeasti hiekan sisällä ja hienohaaraiset versojuuret ankkuroivat kasvin tiukasti hiekkaan. Juurakkoon syntyy runsaasti silmuja, joista ilmaversot kohoavat. Osa niistä jää pahan päivän varalle lepotilaan, jotta myrskyn hautaama kasvi voi ponnistaa takaisin pintaan uusia versoja kasvattamalla.

Alustaa vakauttamalla ja maaperää lannoittamalla suola-arho tasoittaa tietä vaativammille merenrantakasveille. Ajan mittaan se muuttaa olot vastaamaan yhä useampien kasvien vaatimuksia ja joutuu lopulta itse kovenevassa kilpailussa vetäytymään. Monin paikoin suola-arho on joutunut väistämään myös ihmistä, joka on muuttanut sen kasvupaikat uimarannoiksi. Eniten lajia on jäljellä Perämeren alueella.

Suola-arhon kukat ovat yleensä yksineuvoisia, eli heteet ja emit sijaitsevat eri kukissa. Toisinaan tavattavat kaksineuvoisetkin kukat ovat toiminnallisesti yksineuvoisia, sillä joko heteisiin ei kehity siitepölyä tai emit ovat toimintakyvyttömiä. Kukat ovat hyönteispölytteisiä ja niissä on runsaasti mettä – ei liene kuitenkaan mahdotonta, etteikö tuulikin voisi kuljettaa siitepölyä, puhaltaahan se suola-arhon kasvupaikoilla hienoa hiekkaakin ympäriinsä. Suola-arho lisääntyy tehokkaasti myös juurakkonsa avulla ja laajakin suola-arhomatto voi olla yhtä ja samaa kasvullisesti syntynyttä yksilöä, kloonia. Suola-arhoa on aiemmin hyödynnetty ruoka-annoksissamme ja vieläkin niin tekee ainakin pohjoismaiden palkituin ravintola, Kööpenhaminassa sijaitseva Noma.

Saltarv

Taxonomi

Ordning

Familj

Tribus

Släkte

Art