Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Juurakko pystyhkö, tukeva.
Korkeus
20–50 cm. Varsi yksittäin–useita yhdessä, haarova, liereä, lähes uurteeton, yleensä joko kokonaan karvainen tai kalju, täyteinen–epäselvästi ontto.
Kukka
Teriö säteittäinen (laitakukat usein hieman vastakohtaisia), valkoinen (harvoin punertava), alle 5 mm leveä; terälehtiä 5, lovipäisiä, kärki sisäänkiertynyt. Verhiö surkastunut. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto kerrannaissarja, Pää- ja pikkusarjat suojuslehdettömiä.
Lehdet
Kierteisesti, ruodillisia, kaljuja–karvaisia, kanta tuppimainen. Tyvilehtien lapa parilehdykkäinen, lehdykät pyöreähköjä–leveänsoikeita, hammaslaitaisia, joskus kapealiuskaisia. Varsilehtien lapa 2 kertaa parilehdykkäinen, lehdykät vaihtelevasti kapealiuskaisia.
Hedelmä
Leveän munanmuotoinen–soikeahko, sivuilta litteähkö, 2-osainen, lähes harjuton, kalju, tummanruskea, 2–2,5 mm pitkä lohkohedelmä.
Kasvupaikka
Kuivat kedot, niityt, ahot, laitumet, kaskimetsät, töyräät, pientareet, pihat, joutomaat.
Kukinta
Kesä–elokuu.

Ahopukinjuuri on meillä muinaistulokas. Sen alkuperäisiä kasvupaikkoja ovat rannikkoseudulla avoimet rantarinteet, sisämaassa kuivat lehdot ja kalliorinteet. Lisäksi se on ottanut omakseen ihmistoiminnan tuloksena syntyneet ahot ja kedot napapiirille saakka. Lajin viihtyminen ihmisen vaikutuspiirissä perustuu ainakin osittain sen hyödyntämiseen rohto- ja maustekasvina: pukinjuuren siemeniä ja nuoria lehtiä on entisaikaan käytetty mausteena. Kirpeän polttavan makuisesta juuresta on puolestaan tehty vatsaa vahvistavaa ja limaa irrottavaa rohtoa, yskänlääkkeeksikin sitä on keitetty. Kasvin suomenkielinen nimikin juontunee juurakosta, jonka ominaishaju on samantapainen kuin vuohipukin.

Kuten moni muukin kulttuuria suosiva kasvi, heijastelee ahopukinjuurikin maamme historiaa: lajin meikäläiset edustajat vastaavat huonosti keskieurooppalaisten kuvausta kasvista, jonka varsi on vain tyviosasta karvainen. Tällaisia yksilöitä näyttäisi olevan maamme lounaisosissa – ehkä varta vasten viljelyyn tuotujen pukinjuurten jälkeläisiä. Muualla tällaiset yksilöt lienevät useimmiten toisen maailmansodan aikaisten tulokkaiden perua. Yleensä meikäläiset pukinjuuremme ovat joko kaljuja tai karvaisia, itäsuomalaiset yksilöt vaikuttaisivat olevan keskimäärin karvaisempia.

Yleisistä sarjakukkaisistamme ahopukinjuuri kukkii viimeisimpänä ja tarjoaa kärpäsille ravintoa joskus vielä syyskuun puolella. Hedelmät kypsyvät nopeasti ennen talven tuloa. Verso säilyy kuihtuneena pystyssä talven yli, jolloin siemenet voivat tuulen mukana levitä pitkin routaista tai lumen peittämää maata helpommin kuin kesäaikaan.

Bockrot

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art