Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Rönsytön.
Korkeus
10–25 cm. Varsi 4-särmäinen, kauttaaltaan runsaskarvainen.
Kukka
Teriö vastakohtainen, vaaleansininen–sinivioletti, 10–18 mm pitkä, yhdislehtinen, 2-huulinen, pitkätorvinen. Teriön ylähuuli hyvin lyhyt, 2-liuskainen; alahuuli 3-liuskainen. Verhiö lähes säteittäinen, 5-liuskainen. Heteitä neljä, 2 pitkää ja 2 lyhyttä, teriön torven yläosaan kiinnittyneitä, enintään hieman teriöstä ulkonevia. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto tähkämäinen, tiheiden lehtihankaisten kiehkuroiden muodostama latvaryhmä.
Lehdet
Tyviruusukkeena ja varressa vastakkain, ruodillisia–ruodittomia. Ruusuke kukinta-aikaan jäljellä. Lapa soikea–vastapuikea, kapeatyvinen, pyöreäkärkinen, molemmin puolin tiheäkarvainen, laita matalahampainen–lähes ehyt. Kukinnon tukilehdet ruusukelehtiä huomattavasti pienempiä, vähittäin latvaa kohti pieneneviä, aina kukkia pitempiä, ylimmät usein osittain sinipunaisia.
Hedelmä
4-osainen lohkohedelmä.
Kasvupaikka
Ahot, laidun- ja hakamaat, rehevät niityt, metsänreunat, metsiköt.
Kukinta
Touko–kesäkuu.
Uhanalaisuus
Silmälläpidettävä.

Kartioakankaali on länsieurooppalainen kasvi, jonka meikäläiset esiintymät ovat itäisin kieleke lajin levinneisyysalueessa. Laji on saapunut meille luultavasti ruotsalaisten tekemien ristiretkien (n. 1050–1290 jKr.) jälkeisenä aikana uudisasutuksen mukana. Kartioakankaali viihtyy parhaiten valoisissa metsänreunoissa, metsälaitumilla ja hakamailla. Karjan siirryttyä viljelynurmille tai navetoihin alkoi kartioakankaalin alamäki. Matalakasvuisena ja rönsyttömänä se ei pysty pitkään pitämään puoliaan tihenevässä heinikossa.

Suurimman osan elämästään kartioakankaali viettää matalana ja huomaamattomana lehtiruusukkeena. Tarpeeksi voimia kerättyään se kasvattaa keväällä hauskasti säännöllisen nelisärmäisen kukkaverson, jonka näyttävyyttä vielä korostavat kukinnon sinipunaiset tukilehdet. Viesti ei jää huomaamatta myöskään kimalaisilta, jotka lienevät kasvin pääasiallisia pölyttäjiä. Akankaalin siemenissä on öljypitoinen lisäke, elaiosomi, joka houkuttelee ravinnonhakumatkalla olevia muurahaisia. Laji leviää juuri muurahaisten kuljettamana uusille kasvupaikoille.

Suomessa voi tavata kaksi muutakin akankaalilajia, rönsyakankaalin (A. reptans) ja hammasakankaalin (A. genevensis). Molemmat ovat koristekasvina viljeltyjä ja luonnossa viljelykarkulaisia. Rönsyakankaalin erottaa lähilajeistaan pitkien, jopa 50 cm mittaisten pintarönsyjen perusteella. Hammasakankaalin lehtilapojen laidat ovat isohampaisia ja heteet paljon ylähuulta pidempiä. Kaikki edellä mainitut lajit voivat myös risteytyvä keskenään.

Blåsuga

Taxonomi

Ordning

Familj

Släkte

Art