Kasvumuoto

2-vuotinen ruoho.
Korkeus

50–100 cm. Varsi haarova, särmikäs–uurteinen, kalju, usein sinipunertava, ontto, nivelkohdissa väliseinät.
Kukka

Teriö säteittäinen, valkoinen(–punertava), korkeintaan 5 mm leveä; terälehtiä 5, matalaan lovipäisiä, kärki sisäänkiertynyt. Verholehdet surkastuneet–puuttuvat. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto kerrannaissarja, pikkusarjoja 20–40. Pää- ja pikkusarjat suojuslehdellisiä, suojuslehdet riippuvia, tasasoukkia, kalvolaitaisia.
Lehdet

Kierteisesti, ruodillisia, lehtikanta tuppimainen. Lapa kolmiomainen, 2–4 kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät pariliuskaisia, liuskat kapean tasasoukkia, ehytlaitaisia, mustakärkisiä.
Hedelmä

Soikea, selkäpuolelta litteä, 2-osainen, paksupalteinen, leveäharjuinen, ruskea, 4–5 mm pitkä lohkohedelmä.
Kasvupaikka

Rannat, rantaniityt, rantapensaikot, lampien nevareunukset, vetiset korvet, letot, puronvarret, ojat.
Kukinta

Heinä–elokuu.

Suoputki on luontomme yleisimpiä sarjakukkaiskasveja. Sen porkkanaa muistuttavia lehtiä näkee Etelä- ja Keski-Suomessa lähes rannalla kuin rannalla, pohjoisessa se harvinaistuu nopeasti Oulun tienoilla ja Lapista on vain muutamia löytöjä. Yleisyydestään huolimatta laji on lähes poikkeuksetta niukka; yleensä muun rantakasvillisuuden seassa piilottelee vain yksittäisiä yksilöitä. Suoputki on parhaita kausittain tulvavesien alle jäävien eli luhtaisten paikkojen ilmaisijalajeja. Se viihtyy etenkin pienvesistöjen suoreunuksilla, kovapohjaisilla rannoilla se on harvinaisempi. Merenrannoilla suoputki kasvaa varsinkin sisäsaariston vähäsuolaisilla rannoilla, ulkomeren äärellä se siirtyy liikaa suolaisuutta pakoon kallioallikoihin. Ihmistoiminnan jäljiltä kasvi voi esiintyä huomattavasti luontaista runsaampana hylätyillä rantapelloilla ja laitumilla.

Suoputki on ritariperhosen toukkien pääravintokasveja. Sekä toukka että aikuinen perhonen varoittavat lintuja ja muita saalistajia kirkkailla varoitusväreillä pahasta maustaan. Perhosen pahanmakuisuus on peräisin sen syömän kasviaineksen sisältämistä yhdisteistä, jotka kerääntyvät toukan ruumiiseen. Monet myrkylliset hyönteiset eivät itse asiassa tuota myrkkyjään, vaan pelkästään säilövät ravintonsa myrkkyaineet puolustuksekseen. Suoputkea luonnehdittiin Carl von Linnén teksteissä Suomen inkivääriksi (Finska Ingefähra), joten esi-isämmekin lienevät käyttäneet tätä aromaattista, kitkerän makuista kasvia rohdoksena ja jopa mausteena. Suoputken juurta on tiettävästi pureskeltu myös tupakan korvikkeena.

Kärrsilja

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art