Alalajit

Maariankämmekkä (ssp. maculata)
Kielikämmekkä (ssp. fuchsii)
Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Juurimukulat syvään liuskaisia.
Korkeus

20–50 cm. Varsi hento, täyteinen.
Kukka

Kehä vastakohtainen, violetti, purppuranpunainen, vaaleanpunainen tai valkoinen, tummakuvioinen, n. 1,5 cm leveä. Kehälehtiä kahdessa kiehkurassa 6, joista 1 erilaistunut ns. huuleksi. Huuli kehässä alapuolella, kannuksellinen, kärjestä matalaan–syvään 3-liuskainen, sivuliuskat yleensä isompia kuin keskiliuska, joskus kaikki liuskat jokseenkin samankokoisia. Kannus sikiäintä lyhyempi. Hetiö ja emiö yhtyneet siitintukuksi, heteitä 1 ja luotteja 2. Kukinto tiheähkö, tähkämäinen terttu. Kukinnon tukilehdet vaaleita, hennosti sahalaitaisia, yleensä kukkia lyhyempiä.
Lehdet

Kierteisesti, ruodittomia, lehtiä 3–10 kpl, alimmat lehdet selvästi suurempia kuin ylemmät. Lapa kapean vastapuikea, tylppä–pyöreäkärkinen, ehytlaitainen, silposuoninen, yläpinnalta tummapilkkuinen, alapinnalta siniharmaa. Ylälehdet pieniä, suikeita, kukkien tukilehtien kaltaisia.
Hedelmä

Kota, siemenet pölymäisen pieniä.
Kasvupaikka

Soiden laiteet, korvet, letot, kangasmetsien soistuvat painanteet, kosteat metsät, suoniityt, lehdot, lähteiköt, purolaaksot, rannat, laitumet, hakamaat, tunturikoivikot ja paljakan alaosat. Kielikämmekkä on kalkinsuosija.
Kukinta

Kesä–elokuu.
Uhanalaisuus

Kielikämmekkä (ssp. fuchsii) on määritelty silmälläpidettäväksi.

Liuskakämmekät (Dactylorhiza) ovat taksonomisesti erittäin vaikea suku. Meillä Suomessa suvun selkeästi yleisimmän lajin, täpläkämmekän ulkonäkö vaihtelee suuresti: jopa samassa kasvustossa kukkien väri, kuviointi ja muoto vaihtelevat, samoin kasvien koko ja lehtien pilkullisuus. Lajista on ehtinyt kehittyä joukko levinneisyydeltään ja kasvupaikoiltaan poikkeavia muotoja, saattaapa eroja olla pölytysbiologiassakin.

Kielikämmekkä tunnettiin aiemmin nimellä kalkkimaariankämmekkä, ja sitä on pidetty välillä omana lajinaan, välillä maariankämmekän alalajina tai sen muotona. Nykytutkimus on määritellyt sen ja myös maariankämmekän täpläkämmekän alalajeiksi. Alalajien erottaminen toisistaan ei ole aivan helppoa eikä ilman kromosomitutkimusta aina ihan varmaa. Joitakin melko selviä eroja alalajien ulkonäöissä on, mutta maariankämmekän suuri sisäinen vaihtelu hankaloittaa tunnistamista. Kielikämmekän alimmat lehdet ovat pyöreäkärkisempiä, kukinto on tiheän kartiomainen, kukan huuli on selvästi kolmiliuskainen ja huulen keskiliuska on jokseenkin yhtä iso kuin sivuliuskat. Ehkä selvin ero on kuitenkin ekologiassa: maariankämmekkä viihtyy happamallakin alustalla, kielikämmekkä on vanhan lajinimensä mukaisesti vaatelias ja harvinainen kalkinsuosija. Kuva näiden alalajien levinneisyydestä on jokseenkin epäselvä, joten varsinkin sopivan kalkkipitoisten maitten maariankämmekän näköisiä kämmeköitä kannattaa katsoa tarkemmin.

→ Kielikämmekän levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Jungfru Marie nycklar

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art