Kasvumuoto

Monivuotinen, löyhästi mätästävä ruoho.
Korkeus

3–10 cm. Varsi rento–koheneva, kalju, juurehtiva.
Kukka

Teriö säteittäinen, valkoinen, joskus punertava, halkaisijaltaan noin 5 mm; terälehtiä viisi, 2 mm pitkiä, verholehtiä 5, terälehtien pituisia, leveän puikeita, tylppiä. Heteitä 10 (joskus 5). Emiö yhdislehtinen, 5-vartaloinen ja 5-luottinen. Kukat yksittäin. Kukka- ja kotaperät suoria (nuppuvaiheessa nuokkuvia). Nuput pallomaisia.
Lehdet

Vastakkain, ruodittomia, pareittain yhdistyvisiä. Lapa tasasoukka, rihmamainen, ehytlaitainen, kalju, tummanvihreä, päästä lyhytotainen.
Hedelmä

Pitkulaisen munanmuotoinen, 5-liuskaisesti avautuva, selkeästi verhiötä pidempi, 3,5 mm pitkä kota.
Kasvupaikka

Tunturipaljakassa lumenviipymät, sulavesikosteikot, pahdat, kalliopenkereet, puronvarret ja myös tienvieret.
Kukinta

Heinä–elokuu.

Kohokkikasvien heimossa on kauniiden kohokkien ja näyttävien neilikoitten lisäksi koko joukko pieniä, mitättömän näköisiä ja usein vaikeasti tunnistettavia lajeja. Ne ovat sopeutuneet kasvamaan siellä, missä isommat eivät menesty ja niille riittää aivan pieni laikku paljasta maata. Tuntureiden äärevissä oloissa on runsaasti paikkoja, mistä kookkaat kilpailijat eivät pysty muodostamaan yhtenäistä peitettä. Pienestä koosta on siellä muitakin etuja: lähellä maan pintaa, kylmän viiman ulottumattomissa on suhteellisen lämmintä kasvaa. Talvella ohutkin lumipeite riittää eristämään pikkuisen kasvin talven purevalta kylmyydeltä.

Tunturihaarikko keskittyy luonnossamme Käsivarren Lapin tuntureille, missä tarkkasilmäinen vaeltaja voi löytää sen niukkakasvisista paikoista – lumenviipymistä, vuotomailta, pahdoilta ja puronvarsilta. Runsaimmat esiintymät ovat Enontekiön suurtuntureilla, jossa se kasvaa paitsi paljakassa, myös jokivarsilla koivumetsävyöhykkeessä. Se tunnetaan myös Utsjoelta vastaavista paikoista, Sodankylän pohjoisosasta tunnetaan yksi erillinen kasvupaikka ja lajin eteläisimmät esiintymät maassamme ovat Pallastuntureilla.

Lumihaarikko

Sagina nivalis

Tunturihaarikon lähisukulainen, silmälläpidettävä lumihaarikko viihtyy sukulaisensa tavoin lumenviipymillä, vuotomailla, pahdoilla ja puronvarsilla. Tunturihaarikolla verhiö ja teriö ovat 5-lehtisiä, lumihaarikolla sekä 4- että 5-lehtisiä.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Haarikoitten lisäksi paljakan kohokkikasveista pienen koon etuihin luottavat myös nädät, joita meillä pohjoisessa kasvaa kolme lajia: lapinnätä (Cherleria biflora), rusonätä (Sabulina rubella) ja tunturinätä (S. stricta). Rauhoitetut norjanarho (Arenaria norvegica) ja tunturiarho (A. pseudofrigida) ovat myös pienikokoisia tunturikasveja mutta suhteellisen suurikukkaisia ja nätiä ja haarikoita leveälehtisempiä. Norjanarhoa tunnetaan vain Saanalta ja Mallalta, tunturiarhoa Kuusamon ja Sallan rotkolaaksoista.

Stennarv

Taxonomi

Ordning

Familj

Tribus

Släkte

Art