Kasvumuoto
1- tai 2-vuotinen ruoho. Pääjuuri pieni, joskus paksu, tumman punertavanruskea.
Korkeus
20–60 cm. Varsi koheneva–pysty, alaosasta haarova, liereä–matalasärmäinen, pehmeäkarvainen.
Kukka
Säteittäinen, 3–5 mm leveä. Teriö vaaleansininen tai joskus valkoinen, yhdislehtinen, suppilomainen, 5-liuskainen. Teriön nielussa 5 matalaa kyhmyä. Verhiö yhdislehtinen, lähes tyveen saakka 5-liuskainen, pinnanmyötäisesti karvainen. Verhiönliuskat hedelmävaiheessa taakäänteisiä, 2–3 mm pitkiä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Kukinto 1-haarainen viuhko eli kiemura. Kaikki kukat tukilehdellisiä.
Lehdet
Kierteisesti. Ruusukelehdet ja alimmat varsilehdet lyhytruotisia, ruodit kapeasti siipipalteisia; ylemmät lehdet ruodittomia. Lapa soikea–suikea–kapean vastapuikea.
Hedelmä
4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) päärynänmuotoisia, ruskeita, 3–5 mm pitkiä (ilman piikkejä), reunan särmissä rivi ankkuripäisiä, leveätyvisiä piikkejä. Hedelmäperä verhiötä pidempi, nuokkuva.
Kasvupaikka
Kivikot, sorarinteet, kallioseinämät, kalliolehdot. Kalkinsuosija.
Kukinta
Heinä–elokuu.
Uhanalaisuus
Vaarantunut, rauhoitettu koko Suomessa.

Kalliosirkunjyvä esiintymisen painopiste on meillä pohjoisessa, mutta varsinaisesta tunturikasvista ei voi puhua. Usein kasvupaikat ovat kaukana tunturivyöhykkeestä, joitakin tunnetaan jopa eteläisestä Suomesta. Laji suosii kallioseinämien eteläreunojen hyllyjä, kivenkoloja, louhikoita ja kallioita. Usein nämä paikat ovat lämpimiä, aurinkoisia ja kuivia, ja muu kasvillisuus on yleensä matalaa ja aukkoista. Kasvualustankin suhteen kalliosirkunjyvä on nirso: vain kalkkipitoinen kiviaines kelpaa. Usein runsaimmat ja rehevimmät kasvustot ovat eläinten säännöllisesti lannoittamilla paikoilla. Hyvinvoivan kalliosirkunjyvän löytäessään voi olla lähes varma, että jollakin ulkonemalla ylempänä rinteessä pesii piekana tai jokin muu petolintu, jonka jätöksistä peräisin oleva typpi lannoittaa kasvia.

Nykymääritelmien mukaan tietolähteestä riippuen kalliosirkunjyvä luokitellaan korusirkunjyvien sukuun (Hackelia), aiemmin keräsirkunjyviin (Lappula). Suomessa tavataan kolmea sirkunjyvälajia, kalliosirkunjyvän ohella kyläsirkunjyvää (L. squarrosa) ja rikkasirkunjyvää (L. patula, synonyymi L. marginata), jälkimmäistä tosin vain satunnaisesti. Sirkunjyvät muistuttavat paljon lemmikkejä (Myosotis). Selkeitä eroja on kukissa, jotka ovat sirkunjyvillä suppilomaisempia ja vaaleampia kuin lemmikeillä on tavallista. Paras tuntomerkki paljastuu kuitenkin vasta hedelmävaiheessa: siinä missä lemmikkien hedelmykset ovat sileitä, sirkunjyvillä on runsaasti väkäsellisiä piikkejä. Suvun tieteellinen nimi merkitsee suurin piirtein pikku takiaista, eivätkä sirkunjyvien hedelmät jää tarttumiskyvyssä jälkeen takiaisten hedelmämykeröille.

Stickelfrö

Taxonomi

Klass

Ordning

Familj

Släkte

Art