Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho.
Korkeus

20–80 cm. Varsi hennohko, alaosasta harvaan karheakarvainen, yläosasta kalju, vaalean punaruskea.
Kukka

Kukat muodostavat 2,5–4 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat keltaisia, laitakukat emikukkia,kielimäisiä; kehräkukat 2-neuvoisia, torvimaisia, pieniä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomut monessa rivissä, reunoilta ruskeakarvaisia, ulommat lehtimäisiä, suikeita, alaspäisiä, sisemmät kalvomaisia, tasasoukkia. Mykeröt tav. yksittäin, joskus muutama huiskilomaisena ryhmänä.
Lehdet

Kierteisesti, ruodittomia, ylemmät sepiviä. Lapa kapeahkon suikea, leveätyvinen, usein kaareva, jäykkä, kalju–alta suonia pitkin karheakarvainen, kiiltävä, laita hieman taakäänteinen, ehyt–hampainen.
Hedelmä

Kellanruskea särmikäs 1,5 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä hapsihaivenia.
Kasvupaikka

Merenrantaniityt, -kivikot ja -pensaikot, ahot, kedot, niityt, lehtoniityt, lehdot, letot. Kalkinsuosija.
Kukinta

Heinä–elokuu.

Hirvenjuurten suvun reilusta sadasta lajista on luontaisesti uskaltautunut Suomeen saakka vain yksi, rantahirvenjuuri. Sitäkin kasvaa lähinnä maamme lounaisosissa Saaristomerellä, Suomenlahden rannikolla ja Hämeessä. Saaristossa rantahirvenjuuri esiintyy kalkkipitoisilla paikoilla rantatörmillä ja pensaikoissa, sisämaassa se viihtyy lähinnä kuivahkoilla, kivikkoisilla lehtorinteillä ja mäillä. Kuusamon perukoilla itärajan tuntumassa on muutamia erilliskasvupaikkoja letoilla. Rantahirvenjuuri on hyötynyt ihmisen raivaustoiminnasta, metsälaitumien perustamisesta ja niittytaloudesta. Yleinen se ei kuitenkaan ollut edes niittytalouden kulta-aikana. Luonnonvaraisen rantahirvenjuuren latvassa on yleensä yksi ainoa mykerö, joskus muutama huiskilomaisesti. Jalostamalla siitä on kasvatettu latvasta haarova ja runsaasti kukkiva koristekasvimuoto. Ainakin kukkimattomat rantahirvenjuuret versot saattavat näyttää pajunoksilta kiiltävän tummanvihreine ja kaarevine lehtineen, mistä kasvi on saanut myös tieteellisen lajinimensä salicinum. Pajupusikkomaista vaikutelmaa saattaa vielä vahvistaa kasvin tapa muodostaa usein laajoja kasvustoja.

Mykerökukkaisten suvut rajataan pääasiassa paljaalle silmälle näkymättömien yksityiskohtien perusteella ja hirvenjuurien tapaan kokonaan keltakukkaisia mykerökukkaiskasveja on luonnossamme monissa muissakin suvuissa. Sellainen on esimerkiksi luonnossamme harvinaisehko keltasauramo (Cota tinctoria) ja muutamat koristekasveina sekä satunnaisesti luonnonvaraisina kasvavat lajit.

Vanukehirvenjuuri

Pentanema britannicum (Inula britannica)

Monivuotisen rantahirvenjuuren tapaan kaksivuotista, hentoa, mutta silminnähden karvaisempaa vanukehirvenjuurta tavataan siellä täällä Suomessa. Enimmäkseen se on luonnossamme satunnainen vieras, mutta ainakin Hankoon kotiutunut pysyvästi. Kolmas hirvenjuuremme, jopa kaksimetriseksi kasvava isohirvenjuuri (Inula helenium) on helppo erottaa muista hirvenjuurista jo kokonsa puolesta.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Krissla

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art