Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
10–40 cm. Varsi tav. haarova ja monimykeröinen, lehdetön, lähes kalju vana.
Kukka
Kukat muodostavat 2,5–3 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat keltaisia (laitimmaiset ulkopinnalta yleensä hieman punertavia), kielimäisiä, kärjestä 5-hampaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomuja limittäin 2–3 riviä, karvaisia–kaljuja. Mykeröt yksittäin haarojen latvoissa, mykeröperät ylöspäin paksunevia. Kukissa heikko, orvokkimainen, hieman kitkerä tuoksu.
Lehdet
Tyviruusukkeena, ruodillisia, ruodit siipipalteisia. Lapa suikea, kalju, pariliuskainen (harvoin isohampainen), liuskat pitkiä, kapeita.
Hedelmä
Lähes sileä (heikosti harjuinen), ruskea pähkylä, jonka kärjessä sulkahaivenia.
Kasvupaikka
Rannat, kalliot, tienvarret, polut, joutomaat, laitumet, pihat, nurmikot, tunturipaljakassa niityt, rannat, lumenviipymät.
Kukinta
Heinä–syys(–loka)kuu.

Syysmaitiaisen vanhempi tieteellinen sukunimi Leontodon tarkoittaa sananmukaisesti leijonan hammasta. Tyypillisesti lehden laidassa onkin komeat hampaat, mutta yksilöissä on melkoista vaihtelua ja Suomessa kasvaa useita, puutteellisesti tunnettuja syysmaitiaisen muunnoksia, ainakin seuraavat: silosyysmaitiainen (var. autumnalis), pörrösyysmaitiainen (var. keretina), karvasyysmaitiainen (var. pratensis) ja merisyysmaitiainen (var. salina).

Yleisin muoto, silosyysmaitiainen on tyypillisesti haarova, monimykeröinen ja lähes karvaton. Pohjois-Suomessa kulttuuripaikoilla vallitseva karvasyysmaitiainen on usein haaraton ja vähämykeröinen, sen kehtosuomut ovat pitkä- ja usein tummakarvaisia. Pohjoisilla tuntureilla kasvava pörrösyysmaitiainen on eräänlaista äärimuotoa edustava tunturikasvi, useimmiten yksimykeröinen, sen lehdet ovat lähes ehyet ja kehtosuomut pitkä- ja tummakarvaiset. Syysmaitiaisen muunnokset eivät ole kuitenkaan aina selvärajaisia vaan lajia luonnehtivat asteiset vaihtelut. Syy löytyy syysmaitiaisen lisääntymistavasta: kukat vaativat yleensä ristipölytyksen hedelmöittyäkseen, eikä eräiden muiden sikurikasvien suosima suvuton, apomiktinen, lisääntyminen onnistu. Meillä kasvaakin vain kaksi maitiaislajia – jotka nykytukmuksen mukaan kuuluvatkin eri sukuihin, kesämaitiainen sakaramaitiaisiin (Leontodon) ja syysmaitiainen suomumaitiaisiin (Scorzoneroides).

Nimensä mukaisesti aikaisemmin kukkivan kesämaitiaisen (Leontodon hispidus) erottaa syysmaitiaisesta leveäliuskaisen ja tavallisesti tähtikarvaisen lehtilapansa perusteella, se on yleensä myös isompikukkainen. Syysmaitiaisen olemus muistuttaa jonkinverran eräitä voikukkia (Taraxacum), joiden kukkavanat ovat kuitenkin aina haarattomia, onttoja ja maitiaisnesteisiä.

Höstfibbla

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art