Alalajit

Pikkuängelmä (niittypikkuängelmä, ssp. minus)
Keminängelmä (keminpikkuängelmä, ssp. elatum, synonyymi ssp. kemense)
Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt.
Korkeus

40–130 cm. Varsi yläosasta haarova, heikosti uurteinen, joskus hieman nystykarvainen.
Kukka

Säteittäinen, keltainen, n. 1 cm leveä. Terälehdet puuttuvat. Verholehtiä 4–5, vihertäviä tai sinipunaisia, varhain varisevia. Heteitä monta, pystyhköjä, palhot noin 5 mm pitkiä, keltaisia, ponnet noin 3 mm pitkiä, suippoja. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukinto lyhyt–haarova, niukka–runsaskukkainen, yleensä lehdekäs kerrannaishuiskilo, kukat pystyhköjä.
Lehdet

Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Varsilehtiä 3–5. Lapa kolmiomainen, vähintään pituutensa levyinen, 3 (ssp. elatum) tai 4 (ssp. minus) kertaa parilehdykkäinen. Pikkulehdykät usein melko pyöreitä, puhtaanvihreitä, ohuehkoja, kärjestä 3–5-liuskaisia, liuskat lyhytsuippuisia ja isoissa lehdissä hieman ulospäisiä.
Hedelmä

8-harjuinen, siipipalteinen, otakärkinen, joskus harvaan nystyinen, 2,5–5 mm pitkä perätön pähkylä. Odan pituus enintään 1 mm (ssp. minus) tai vähintään 1 mm, usein 1,5 mm (ssp. elatum).
Kasvupaikka

Joenrantapensaikot, rantaniityt. Myös koristekasvi ja villiytynyt niityille.
Kukinta

Heinä–elokuu.
Uhanalaisuus

Keminängelmä on rauhoitettu koko maassa.

Pikkuängelmä on kokonaisuudessaan äärimmäisen monimuotoinen laji ja käsittää paljon vaikeasti erotettavia muotoja, jotka on joskus erotettu omiksi lajeiksikin. Lajinsisäistä vaihtelua on varsinkin kasvin korkeuden, kukinnon haaroittumismuodon ja pähkylöitten koon suhteen. Meillä alkuperäisenä kasvavan, suhteellisen yhtenäisen alalajin, rauhoitetun keminängelmän (ssp. elatum) levinneisyysalue on hyvin laaja. Itäisimmät esiintymät ovat Kamtzatkan niemimaalla, Kurileilla ja Kiinassa, yhtenäisenä Siperian ja Pohjois-Venäjän halki jatkuvan levinneisyyden läntinen raja kulkee Vienanmeren ja Äänisen rannoilla. Keminängelmän läntisimmät, päälevinneisyysalueesta erilliset kasvupaikat ovat Pohjois-Norjan Finnmarkissa sekä Kemin Lapin itäosissa, Inarissa ja Utsjoella. Vastoin nimeään se ei kuitenkaan kasva Kemijokialueella vaan rajoittuu Tenojoen valuma-alueelle.

Kaiken kaikkiaan Lapistamme tunnetaan puolensataa keminängelmäesiintymää, joiden koko vaihtelee 10–50 yksilön välillä – tarkkaavaisuus ja hyvät jalkalihakset ovatkin eduksi kasvin etsiskelijälle. Vaikkapa Kevon luonnonpuistossa liikkuvan retkeilijän kannattaa pitää silmällä sen tyypillisiä kasvupaikkoja, rantalehtoja ja -pensaikkoja. Pikkuängelmään voi toki törmätä etelämpänäkin, sillä se kasvaa parissa paikassa Keski-Suomessa villiytyneenä puutarhakarkulaisena pientareilla ja rikkatunkioilla. Viljelykasvien alkuperää on jokseenkin mahdoton selvittää pikkuängelmän muuntelun vuoksi. Laji on nykyisin lähes kokonaan hävinnyt puutarhoista, vaikka onkin oikein näyttävä, hienolehtinen puutarhakasvi – aiemmin sen hieman adiantumia muistuttavia lehtiä käytettiin myös leikkovihreänä kukkakimpuissa.

→ Keminängelmän levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Kustruta

Taxonomi

Ordning

Familj

Släkte

Art