Alalajit
Suomensuolasänkiö (ssp. fennicus)
Lännensuolasänkiö (ssp. litoralis)
Kasvumuoto
1-vuotinen ruoho. Pääjuuri pieni. Puoliloinen.
Korkeus
10–25 cm. Varsi pyöristyneesti 4-särmäinen, niukahkosti hienokarvainen, likaisenruskea tai vihreä; tav. haaraton tai joskus yläosasta niukka- ja lyhythaarainen, haarat pystyhköjä, useimmiten kukattomia.
Kukka
Teriö vastakohtainen, punainen, n. 10 mm pitkä, yhdislehtinen, 2-huulinen, pitkätorvinen, karvainen. Ylähuuli ehytkärkinen tai matalalovinen, kärjestä kupera; alahuuli 3-liuskainen, keskiliuska lovikärkinen, reunaliuskat pyöreäkärkisiä. Verhiö leveän kellomainen, 4-liuskainen, liuskat tasasivuisen kolmiomaisia, tylpähköjä. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen, vartalo tav. teriön ylähuulen sisään jäävä. Kukinto toispuolinen, aluksi hieman nuokkuva latvatähkä.
Lehdet
Vastakkain, ruodittomia, yleensä hieman varren nivelväliä lyhyempiä. Lehtilapa kapeansoikea–kapeanpuikea, tylppäkärkinen, matalahampainen, möyheä. Sirkkalehdet usein kukinta-aikaan jäljellä.
Hedelmä
Soikea, karvainen, 7–9 mm mittainen, verhiötä pidempi, reunasaumoja myöten avautuva kota.
Kasvupaikka
Merenrantaniityt, sora- ja kalliorannat.
Kukinta
Heinä–elokuu.

Suolasänkiön tapaa todennäköisimmin ajoittain meriveden peittoon jäävien merenrantaniittyjen ala- ja keskiosista. Se pystyy pitämään puolensa muiden ruohojen ja heinien joukossa hieman sulkeutuneessakin kasvillisuudessa. Hieman seuralaislajeja suolasänkiö suorastaan kaipaakin: muiden sänkiöiden tapaan sekään ei tule toimeen täysin oman juuristonsa keräämien ravinteiden varassa, vaan rosvoaa lisäravintoa toisilta kasveilta. Koska suolasänkiö yhteyttää itsekin ja vain täydentää resurssejaan varastamalla, sitä sanotaan puoliloiseksi erotukseksi kaiken ravintonsa muilta vievistä täysloisista.

Suolasänkiö on Itämeren alueelle kotoperäinen kasvi, jota ei tavata missään muualla maailmassa. Se on erilaistunut meillä kahdeksi alalajiksi. Lähes koko Itämeren alueella kasvaa tavallisesti haaraton tai korkeintaan niukkahaarainen nimialalaji lännensuolasänkiö (ssp. litoralis). Sen koko verso on punertava ja kukat tummanpunaiset. Suomenlahdella kasvava suomensuolasänkiö (ssp. fennicus) haaroo nimialalajia runsaammin, ei ole yhtä selvästi punavärinen ja kukatkin ovat vaaleamman punaiset.

Suolasänkiö, etenkin alalaji fennicus muistuttaa melko yleisenä ihmisvaikutteisilla paikoilla kasvavaa punasänkiötä (O. vulgaris). Rantaniityiltä lajit voivat esiintyä myös yhdessä. Kukkivalla punasänkiöllä emin vartalo ulkonee selvästi teriöstä, ohikukkineen kodat ovat suunnilleen verhiön pituisia ja kukkimattomatkin versot on mahdollista tunnistaa suippokärkisistä lehdistään.

Strandrödtoppa

Taxonomi

Ordning

Familj

Tribus

Släkte

Art