Kasvumuoto ja korkeus

Oraoksainen pensas tai pieni puu. 2–5 m.
Kukka

Kehä säteittäinen, 5-lukuinen, 15–18 mm leveä. Terälehdet valkoisia. Verhiönliuskat pitkiä, tasasoukkia–suikeita. Heteitä 20, ponnet punertavia. Emejä 2 tai useampia. Yhdislehtinen emiö 5-lukuinen. Kukinto huiskilo, kukkaperät villakarvaisia.
Lehdet

Ruodillisia, aluksi karvaisia, myöhemmin vain lehtisuonet karvaisia. Lapa 4–7 cm pitkä, puikea–puikean soikea, toistamiseen sahalaitainen–matalaan liuskahampainen. Lehdet vuosiversolla kierteisesti.
Silmut

Punaruskeita, munanmuotoisia.
Hedelmä

Pallomainen–tynnyrimäinen, punainen, 4–5-siemeninen luumarja.
Kasvupaikka

Koristepensas. Usein viljelyjäänne ja joskus viljelykarkulainen.
Kukinta

Kesäkuu.

Orapihlajat (Crataegus spp.) ovat laaja ja monimuotoinen suku. Varsinkin pohjoisamerikkalaiset orapihlajat ovat taksonomisesti vaikeita hallita. Melkein kaikki koristekasveina viljellyt lajit kuuluvat tähän ryhmään. Orapihlajien suku on hyvin vanha. Pohjois-Amerikasta siitä on löydetty liitukautisia (140–170 milj. vuotta sitten) fossiilijäännöksiä. Orapihlajat ovat nimensä mukaisesti oraoksaisia (piikkisiä) pieniä puita tai pensaita. (Ora tarkoittaa oksasta tai lehdestä muodostunutta tukevaa piikkiä.)

Yleisesti koristepensaana käytetty aitaorapihlaja kuuluu pohjoisamerikkalaiseen lajistoon (kanadanorapihlajan, C. flabellata muunnos). Se on hyvin monimuotoinen, oraoksainen pensas tai pieni puu. Aitaorapihlajan marjoja voidaan käyttää ravinnoksikin, kunhan kova hedelmäluu ensin poistetaan.

Siperianorapihlaja

Crataegus sanguinea

Nimensä mukaisesti Siperiasta kotoisin olevan siperianorapihlajan lehdet ovat hyvin saman näköisiä kuin aitaorapihlajalla. Oksat ovat purppuranpunaisia (lajiepiteetti sanguinea viittaa vereen) ja orat (noin 3 cm) lyhyempiä kuin aitaorapihlajalla (3–5 cm) tai voivat puuttua kokonaan. Siperianorapihlaja ei yleensä kasva puuksi.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Häckhagtorn

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art