Kasvumuoto ja korkeus

Puu. 3–10 m.
Kukka

Melko pieni, voimakastuoksuinen. Kehä 5-lukuinen, säteittäinen. Valkoiset terälehdet 3–4 mm pitkiä, pyöreäkärkisiä. Verhiönliuskat kolmiomaisia, teräviä ja tiheään vanukekarvaisia. Heteitä 15–25, osittain yhdislehtinen emiö 2-lukuinen. Kukinto tiivis kerrannaishuiskilo, kukkaperät karvaisia. Kukinnot sijaitsevat lyhytversoissa.
Lehdet

Kierteisesti, ruodillisia. Lehtilavat soikeita, noin 10 cm pitkiä, osittain parilehdykkäisiä, osittain pariliuskaisia. Lehden tyviosassa tavallisesti 2–3 lehdykkäparia. Päätöosa tyveltä syvään liuskoittunut. Lehdykät ja liuskat terävähampaisia, alapuolelta tiheäkarvaisia ja harmaita tai melkein valkoisia.
Silmut

Munanmuotoisia, tummanruskeita. Silmusuomut varsinkin reunoista karvaisia.
Hedelmä

Punainen, pallomainen, 2–3-siemeninen marja.
Kasvupaikka

Kivikkoiset niittytöyräät, kalliolehdot. Myös koristepuu ja viljelykarkulainen.
Kukinta

Kesäkuu.

Suomenpihlaja on eteläinen, pääasiassa saariston pensas tai puu. Kotipihlajasta (Sorbus aucuparia) sen erottaa syvään liuskoittuneista ja ennen kaikkea epätäydellisesti lehdykkäisistä lehdistä. Ruotsinpihlajan (Scandosorbus intermedia) lehdet taas ovat matalaan liuskoittuneita eikä lehdykkäisiä lehtiä juuri ole. Suomenpihlajan marja on melko pyöreä, ruotsinpihlajan soikeampi.

Suomenpihlajan ja ruotsinpihlajan marjoista ja siemenistä suuri osa kehittyy apomiktisesti (suvuttomasti) ilman hedelmöitysta. Kun ristipölytys on harvinaisempaa, pienetkin joskus syntyneet erot lajien välillä säilyvät sukupolvesta toiseen siementaimien ollessa pääosin emopihlajansa klooneja. Suomen- (ja ruotsin)pihlajaa saattavat pölyttää myös hyönteiset. Voimakastuoksuiset kukat houkuttelevat eri hyönteislajeja, kuten kärpäsiä, perhosia, kovakuoriaisia ja mehiläisiä. Siementen kypsyttyä tulevat linnut, mm. tilhet ja punatulkut, jotka syövät marjoja ja samalla toimivat siementen levittäjinä.

Kaunopihlaja (Teodorinpihlaja)

Hedlundia teodori (Sorbus meinichii)

Kaunopihlaja tunnetaan (tunnettiin) myös nimellä teodorinpihlaja (Sorbus teodori). Se on harvinainen laji maailmalla ja meillä sitä voi tavata vain Ahvenanmaalla (tai ei sielläkään). Suomen putkilokasvien luettelossa vuodelta 2019 kaunopihlajan alkuperänä pidetään suomenpihlajan ja kotipihlajan risteymää, ja sen lehti kyllä näyttääkin siltä; lehdyköitä lehden tyvipuolella on yleensä 3–5 paria (suomenpihlajalla yleensä 1–2, kotipihlajalla 6–8 ja kaikilla tietysti päätölehdykkä). Kaunopihlaja luokiteltiin aiemmin äärimmäisen uhanalaiseksi, nykyisin arviointiin soveltumattomaksi. Kauno- ja teodorinpihlaja luetellaan nykyään eri lajeiksi, joista kumpaakaan ei tavata Suomessa.

Ahvenanmaalla tavattava kaunopihlajaksi aiemmin määritelty laji on ilmeisesti jotain muuta, mutta annamme kuvien vielä olla sivuillamme.

Finnoxel

Taxonomi

Klass

Ordning

Familj

Släkte

Art