Ryhmän lajit

Ahopaju (Salix starkeana)
Kangaspaju (Salix bebbiana)
Kasvumuoto ja korkeus

Kaksikotinen pensas. 0,3–2 m.
Kukka

Emi- ja hedekukat eri yksilöissä. Kukat norkkoina. Norkkokukinnot kapeita ja jokseenkin harsuja, norkkoperä pitkähkö- ja pienilehtinen. Yksittäinen kukka pieni, kehätön (ei terä- eikä verholehtiä), norkkosuomun hangassa. Norkkosuomu kapea, kellanvihreä–tumma, silkkikarvainen. Heteitä 2, palhot pitkiä ja kaljuja, ponnet keltaisia. Yhdislehtinen emiö 2-luottinen, sikiäin pitkäperäinen, karvainen.
Lehdet

Kierteisesti. Lyhytruotisia, korvakkeellisia (ahopaju) tai korvakkeettomia (kangaspaju). Korvakkeet pieniä, harvoin isoja, puikeita–munuaismaisia, sahalaitaisia. Lehtilapa ohut, 2,5–5 cm pitkä, (leveän)soikea–vastapuikea (ahopaju) tai soikea–puikea (kangaspaju), usein vinokärkinen, matalahampainen (ahopaju), ehytlaitainen (kangaspaju), päältä kiiltävähkö, yleensä kalju ja alta vaalean siniharmaa, karvasuoninen (ahopaju) tai molemmin puolin harmaakarvainen (kangaspaju). Lehtilapa korkosuoninen, suonipareja 5–8.
Silmut

Kierteisesti. Punaruskeita, kiiltäviä, kaljuja, kangaspajulla voivat olla karvaisia.
Hedelmä

Lyhytkarvainen kota, siemenet lenninhaivenisia.
Kasvupaikka

Ahot, metsänreunat, pientareet, tienvarret, aukkoiset kangasmetsät.
Kukinta

Touko–kesäkuu. Kukkii lehtien puhjetessa.

Ahopajuryhmä on lähes koko maassa tavattava, 2 pajulajin (aho- ja kangaspaju) muodostama ryhmä, jonka molemmat lajit ovat lehtien puhjetessa kukkivia, matalia ja siirottavaoksaisia. Oksat ovat hoikkia, punaruskeita tai kellertäviä, kaljuja ja kuoren alta harjuisia. Nuoret versot ovat tavallisesti harvakarvaisia. Ahopaju on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, kangaspaju Pohjois-Suomessa ja Koillismaalla. Kangaspaju on hieman suurempi ja pystyhköoksainen. Sen lehdet ovat molemmin puolin harmaakarvaisia ja oksat vanhanakin karvaisia. Aiemmin kangaspaju luokiteltiin ahopajun alalajiksi. Uusimpien tutkimusten mukaan kangaspaju onkin oma lajinsa (S. bebbiana), kuitenkin ahopajuryhmään kuuluva laji.

Pajulajit risteytyvät melko yleisesti keskenään, kangas- ja ahopaju keskenään (S. bebbiana x starkeana), ahopaju myös – ei kuitenkaan kovin yleisesti – raidan ja juolukkapajun kanssa (S. caprea x starkeana ja S. myrtilloides x starkeana).

Pajut ovat kaksikotisia puita pensaita tai varpuja. Useimmat lajit suosivat hyönteispölytystä, mutta voivat olla myös tuulipölytteisiä. Silmut ovat 1-suomuisia, lehdet ehyitä, yleensä korvakkeellisia. Kukinnot ovat kokonaisena varisevia norkkoja. Pajuja arvioidaan olevan maailmanlaajuisesti noin 400 lajia ja lisäksi vielä risteymät ja jalostetut puutarhalajikkeet. Pajuja on kaikissa maanosissa lukuun ottamatta Etelämannerta. (Australiassa pajut ovat muualta tuotuja lajeja.) Suomessa luonnonvaraisia pajulajeja on liki 30. Pajut muistuttavat rakenteeltaan monessa suhteessa samaan heimoon kuuluvia poppeleita (Populus spp.). Poppelien suku on hyvin vanha. Yhteneväisyyttä on niin paljon, että pajujen arvellaan kehittyneen poppelien tapaisista kantamuodoista. Pajuilla on taloudellista merkitystä mm. parkitusaineiden ja punontatöiden raaka-aineena ja energiapuuna. Kuoresta saatavaa salisiinia on käytetty särkylääkkeenä.

→ Kangaspajun levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Ängsvide

Taxonomi

Klass

Ordning

Familj

Släkte

Art