Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
10–40 cm. Varsi tavallisesti kaarevasti koheneva, harvoin pysty, niukkahaarainen, tav. tyvinivelistä juurehtiva, lähes kalju.
Kukka
Teriö säteittäinen, keltainen, kiiltävä, 8–18 mm leveä; terälehtiä 5, verholehtiä pidempiä. Verholehtiä 5, karvaisia, varhain varisevia. Heteitä paljon. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukat yksittäin tai muutamia yhdessä.
Lehdet
Kierteisesti, tyvilehdet varhain lakastuvia, pitkäruotisia, ruoti leveätyvinen, varsilehdet lyhytruotisia–ruodittomia. Tyvilehtien lapa puikea–suikea, ehyt- tai hammaslaitainen. Varsilehtien lapa tasasoukan suikea, ehytlaitainen.
Hedelmä
Soikea, pyöristynyt, kalju, 1,7–2,3 mm pitkä pähkylä, kärjessä 0,2–0,3 mm pitkä ota. Pähkylöitä useita yhdessä.
Kasvupaikka
Lammikot, lätäköt, rannat, puronvarret, ojat, lähteiköt, tulvakorvet, vesijätöt. Erityisesti savimailla.
Kukinta
Kesä–elo(–syys)kuu.

Leinikkien kasvupaikkojen kirjo on laaja: vedestä kuiville kedoille, lehtometsistä tunturinhuipulle. Suvun todellinen koti taitaa kuitenkin olla kosteikoilla: tarkoittaahan niiden Ranunculus -sukunimikin pientä sammakkoa. Ojaleinikin lajinimi flammula tulee latinan liekkiä merkitsevästä sanasta flamma – kieltämättä kasvin keltaiset kukat loistavat tulen lailla muuten usein aika yksitoikkoisen vihreän sarakasvillisuuden seasta. Todennäköisesti nimi tulee kuitenkin kasvin polttavasta mausta: leinikit suojautuvat kasvinsyöjiä vastaan ihoa ja limakalvoja ärsyttävällä myrkyllä. Eri lajien myrkyllisyys vaihtelee huomattavasti ja joitakin lajeja on nähty jopa ihmisten ruokapöydissä.

Ojaleinikki on heikkona kilpailijana luonnonoloissa harvinainen ja yleensä niukanpuoleinen märkien korpien, lähteikköjen ja metsäpuron partaiden kasvi. Se on kuitenkin alkuperäisiltä kasvupaikoistaan hakeutunut ihmistoiminnan piiriin ja hyötynyt suuresti karjankäynnistä, ojittamisesta ja muusta kosteikkojen muokkaamisesta. Pelkkä harvoin kuljetun polun painanne tai raskaan metsäkoneen ura riittää sille mainiosti.

Ojaleinikki muuntelee paljon kasvupaikan mukaan. Hentoja ja pienikukkaisia yksilöitä on erittäin vaikea erottaa lähisukuisesta rantaleinikistä (R. reptans) muun kuin pähkylässä olevan hiukan pienemmän odan ja erilaisen kasvupaikan perusteella. Rantaleinikki viihtyy aallokkoisilla ja hiekkaisilla järvenrannoilla. Lajien erottamisen vaikeutta lisää lajien mahdollinen risteytyminen yhteisillä kasvupaikoilla.

Ältranunkel

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art