Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
100–250 cm. Varsi haarova, sileä, kalju, sinertävä, ontto, nivelkohdissa väliseinät. Ryydintuoksuinen.
Kukka
Teriö säteittäinen (laitakukat hieman vastakohtaisia), vihertävä–keltainen, 3–5 mm leveä; terälehtiä 5, ehyitä–lovipäisiä, kärki sisäänkiertynyt. Verholehdet puuttuvat. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto kerrannaissarja, pikkusarjoja 10–20. Pääsarjan suojuslehdet alaviistot, pikkusarjojen tyvestä yhteenkasvaneet.
Lehdet
Kierteisesti, ruodillisia, lehtikanta tuppimainen. Lapa kapean kolmiomainen, 1–2 kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät vastapuikeita, suippotyvisiä, harvaan isohampaisia tai 3-liuskaisia, kiiltäviä.
Hedelmä
Munanmuotoinen, selkäpuolelta hieman litteä, 2-lohkoinen, matalaharjuinen, kapeapalteinen, keltainen–ruskea, 5–7 mm pitkä lohkohedelmä.
Kasvupaikka
Villiytyneenä pihat, puutarhat, ulkorakennusten seinustat, joutomaat. Myös maustekasvi.
Kukinta
Heinä–elokuu.

Liperi ei kuulu alkuperäiseen kasvillisuuteemme, vaan on kotoisin jostain Persian tienoilta. Laji säilyy kuitenkin hyvin pitkään viljelyjäänteenä jopa lähes luonnontilaan palautuneilla vanhoilla kasvupaikoillaan. Vaikka se ehtii kypsyttää siemenensä ilmastossamme, se ei näytä juuri koskaan leviävän laajemmalle. Liperiä on helppo viljellä siemenistä tai ostetuista taimista. Ensimmäisenä kasvukautenaan kasvia ei vielä voi paljon hyödyntää kasvun häiriintymättä, mutta myöhemmin se tuottaa runsaan lehtisadon: yksi ainoa kasvi riittää hyvin suureenkin talouteen.

Liperi on maineikas lääkekasvi, jota on viljelty jo keskiajalla luostaripuutarhoissa Keski-Euroopassa. Kasvilla hoidettiin niin vatsavaivoja, kihtiä, kipuja, masennusta kuin käärmeenpuremiakin. Myöhemmin lääkekäyttöä vielä laajennettiin keuhkoputkitulehduksen, kuukautisvaivojen, ruokahaluttomuuden ja ilmavaivojen hoitoon. Nykyisin kasvin kirpeästä juuresta valmistettua homeopaattista valmistetta Lecusticum myydään lääkkeenä. Liperin tieteellinen sukunimi tulee sen lääkekäyttöön viittaavasta latinan kielen sanasta levare, ’lievittää’, Suomessa usein käytetty toisintonimi lipstikka puolestaan ruotsinkielisestä nimestä libbsticka.

Liperi on myös mainio maustekasvi. Suomessa sen viljelyn painopiste oli Lounais-Suomessa, Turun seudulla. Kasvin lehtiä, kukkia ja hedelmiä voi käyttää mausteena keittoihin lihaliemikuution ja suolan korvaajana, makua luonnehditaan yhdistelmäksi sellerin, persiljan, purjon ja palsternakan makuja, jopa kasvin lehtiruoteja voi syödä sellerin tapaan. Kasvin tyypillinen tuoksu johtuu haihtuvasta öljystä, joka on antanut kasville käyttöä toisaalta kauneudenhoidossa ja lemmenyrttinä, toisaalta rottien ja syöpäläisten torjunnassa. Aikaisemmin liperiä kasvatettiin usein ovensuussa, jossa sen uskottiin kääntävän myös noidat, käärmeet ja muut kutsumattomat vieraat kannoilleen. Pieniä perhosia liperi sen sijaan houkuttelee kohtalaisesti, kuten monet muutkin sarjakukkaiset.

Libbsticka

Taxonomi

Ordning

Familj

Släkte

Art