Kasvumuoto

1-vuotinen ruoho.
Korkeus

30–120 cm. Varsi rento, 4-särmäinen, koukkukarvainen. Koukkukarvat pulleatyvisiä.
Kukka

Teriö ratasmainen, valkoinen, 1,5–2 mm leveä, yhdislehtinen, 4-liuskainen. Verhiö puuttuu. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen. Kukinto harsu, 2–5-kukkainen lehtihankainen viuhko.
Lehdet

Säteittäisesti, kiehkuroissa yl. 4–8 lehteä. Lapa kapeansoikea–vastapuikea, lyhytotainen, yläpinnalta, reunasta sekä alapinnan keskisuonen kohdalta koukkukarvainen, ehytlaitainen.
Hedelmä

2-osainen, koukkukarvainen lohkohedelmä. Hedelmykset lähes pallomaisia, 3–5 mm leveitä. Koukkukarvat pulleatyvisiä.
Kasvupaikka

Merenrantojen levävallit, rantapensaikot, -lehdot. Myös pellot, puutarhat, joutomaat ja lastauspaikat.
Kukinta

Kesä–syyskuu.

Kierumataran varsi, lehdet ja hedelmät ovat pienten ja pulleatyvisten koukkukarvojen peitossa. Satojen pienten koukkujensa avulla kierumatara takertuu vieressä kasvaviin ruohoihin ja heiniin saadakseen tukea rennolle varrelleen. Kierumataran on jo ammoin havaittu kiertyvän toisten kasvien varaan, joten hyvänä tuntomerkkinä toimiva tunnusomainen kasvutapa on päätynyt kasvin nimeenkin. Kierumataran hedelmät ja jopa kokonaiset versonkappaleet tarttuvat helposti eläinten turkkiin ja ihmisten vaatteisiin – ja leviävät tehokkaasti uusille kasvupaikoille. Kierumatara on levinnyt alkuperäistä levinneisyysaluettaan huomattavasti laajemmalle ja on etelämpänä melko kiusallinen rikkaruoho. Meillä siitä ei harvinaisuutensa vuoksi ole haittaa maataloudelle. Lajin alkuperäisiä kasvupaikkoja ovat merenrantojen rakkolevävallit.

Kierumataran koukkukarvoja on osattu jo kauan käyttää hyväksi maitoa siivilöitäessä: niihin tarttuivat oivallisesti niin maitoon lypsettäessä pudonneet lehmänkarvat kuin muutkin roskat. Yhden selityksen mukaan tämä käyttö olisi antanut aiheen mataroiden tieteelliseen nimeen Galium, joka tulee kreikkalaisesta, maitoa merkitsevästä sanasta gala. Toisaalta monia lajeja on käytetty menestyksellä maidon juoksuttamiseen.

Kierumatara muistuttaa suuresti hieman hennompaa peltomataraa, jonka kukat ovat kuitenkin vain noin millin halkaisijaltaan ja väriltään kellanvihreitä. Myös sen lehtilavat ovat hieman kapeampia ja pitkäotaisempia. Tarkkaan katsoen eroa löytyy myös lajien koukkukarvoista, jotka peltomataralla eivät ole pulleatyvisiä.

Snärjmåra

Taxonomi

Familj

Tribus

Släkte

Art