Kasvumuoto
1-vuotinen ruoho.
Korkeus
20–90 cm. Varsi tav. vaalea, karhea.
Kukka
Kukat muodostavat 1,5–2,5 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia, kukkamaisia mykeröitä. Mykeröt pituuttaan leveämpiä. Laitakukat tav. puuttuvat (joskus keltaisia, kielimäisiä); kehräkukat keltaisia, torvimaisia, pieniä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomuja 2 riviä, uloimmat (5–8 kpl) kookkaan lehtimäisiä, sisemmät pieniä, keltaisia, mustajuovaisia, kalvomaisia–kalvolaitaisia. Mykeröt yksittäin tai huiskilomaisena ryhmänä, nuokkuvia.
Lehdet
Vastakkain, ruodittomia, sepiviä. Lapa vaaleanvihreä, suikea, liuskaton, harvaan isohampainen.
Hedelmä
4-särmäinen, alaspäin sukasreunainen, vaalea, 6–8 mm pitkä pähkylä, jonka päässä (3–)4 väkäsellistä otaa.
Kasvupaikka
Rannat, luhdat, patoaltaat, ojat, usein matalassa vedessäkin.
Kukinta
Heinä–syyskuu.

Nuokkurusokki on tällä sivustolla esiteltävistä kolmesta meikäläisestä rusokkilajista harvinaisin, vaateliain ja selvimmin vesiympäristöön rajoittunut. Se viihtyy parhaiten allikoiden rannoilla, mätänevän kasviaineksen muodostamalla alustalla. Asutuksen piiristä tuleva typpipitoinen vesi on sille mieluinen lisä ja nuokkurusokki lienee hyötynyt rehevöitymisestä ja vesistöjen säännöstelyyn liittyvästä vedenpinnan laskusta. Nuokkurusokin esiintymät keskittyvät Etelä-Suomeen, mutta sitä on toisaalta paikka paikoin sisämaassa ja myös Pohjanlahden rantaseuduilla Perämeren perukkaan saakka.

Nuokkurusokin pölyttäjinä toimivat varsinkin kärpäset, tosin myös kimalaisten ja mehiläisten on todettu vierailevan kukissa. Onnistuneesta pölytyksestä kielivien pähkylöissä on väkäsekkäitä otia, joiden avulla ne ripustautuvat ohikulkevien eläinten matkaan. Usein aivan vesirajassa kasvavan nuokkurusokin kasvupaikoilla sopivia levittäjiä liikkunee suhteellisen vähän. Useimmiten pähkylät joutuvat kellumaan aivan omin avuin uusille kasvupaikoille: keveinä ja vaikeasti vettyvinä ne voivat pysyä pinnalla jopa toista vuotta. Kasvi edistää siementensä leviämistä kääntämällä kypsät mykerönsä latvasta alaspäin. Kukinnot eivät siis nuoku nuutuneina tai muuten vaan uneliaina, vaan kyseessä on tarkoituksenmukainen ja pitkälle kehittynyt leviämistä edistävä sopeuma.

Lähisukuiset tummarusokki (B. tripartita) ja säderusokki (B. radiata) kasvavat keskimäärin nuokkurusokkia kuivemmilla paikoilla ja pitävät mykerönsä pystyssä. Ne voidaan kuitenkin erottaa toisistaan kukattominakin, sillä nuokkurusokin lehdet ovat ruodittomia, sepiviä, liuskattomia ja isohampaisia. Kahden muun rusokkilajin lehdet ovat sen sijaan ruodillisia ja tavallisesti liuskaisia.

Nikkebrønsle

Taksonomi

Familie

Tribus

Slekt