Samannäköisiä lajeja
salakka, särki, säyne, turpa
Koko
15–25 cm. (Suomen ennätyskala 0,193 kg).
Ulkonäkö
Seipi on särkikalaksi hyvin matalaruumiinen. Muotonsa vuoksi sen voikin sotkea helpoimmin salakkaan, josta sen kuitenkin erottaa lyhyen, vain selkäevän mittaisen peräevänsä perusteella. Ruotoja peräevässä on 7–9, kun niitä salakalla on 17–22. Myös seipin alaleuka on yläleukaa hieman lyhyempi, eikä suu ole ylöspäin suuntautunut kuten salakalla. Myös pieneen särkeen, säyneeseen tai turpaan seipin voi sotkea, vaikka näillä yleensä on hieman korkeampi ruumiinmuoto. Turvan peräevä on kuitenkin kuperapäinen, kun se seipillä on kovera. Särjellä taas on suuremmat suomut. Seipillä kylkiviivalle mahtuu tavallisesti 47–53, särjellä 42–45 suomua. Säyneen suomut sen sijaan ovat seipin suomuja pienemmät ja niitä on kylkiviivalla 53-61.
Väritys
Tyypillinen särkikala hopeisine kylkineen, tummine selkineen ja vaaleine vatsoineen. Silmät ovat keltaiset ja vatsapuolen evissä on kellertävän oranssi vivahde.
Kutu
Nousee jäidenlähdön aikaan toukokuun alussa kutemaan virtaaviin vesiin hiekka- ja sorapohjille.
Ravinto
Pohjaeläimet, pintahyönteiset ja kasvisravinto.
Levinneisyys ja elinympäristö
Seipi on tavallinen kaikilla merenrannikoillamme. Sisävesissä lajin levinneisyys on etupäässä pohjoinen ja itäinen. Oulujoen vesistössä ja kaikissa Perämereen laskevissa vesistöissä sitä on pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Lisäksi seipiä löytyy Vuoksen vesistöstä Pohjois-Karjalasta ja Puumalan seudulta. Erilliset esiintymät ovat vielä eteläisessä Päijänteessä ja Kymijoessa. Seipi on erityisesti virtaavissa vesissä viihtyvä kala. Osa keväällä kudulle nousevista seipeistä jää koko kesäksi puroihin ja jokiin. Osa toki palaa myös järviin ja mereen. Talveksi seipit hakeutuvat kaikki takaisin merien ja järvien syvempiin vesiin.

Gullbust

Taksonomi

Orden

Familie

Slekt