Nimi aiemmin

Mustakitatokko
Samannäköisiä lajeja

hietatokko, liejutokko, mustatokko, seitsenruototokko
Koko

10–20 cm, kookkaimmillaan 25 cm. (Ennätyskala painoltaan 0,242 kg.)
Ulkonäkö

Mustatäplätokolla on useimpien muiden tokkojen tapaan yhteen kasvaneet vatsaevät ja ensimmäisessä selkäevässään 5–7, tavallisesti 6 pehmeähköä piikkiruotoa. Pitkässä taemmassa selkäevässä ruotoja on 14–17 ja peräevässä 12–15. Ruumis on hieman muita tokkojamme korkeampi ja tanakampi, kuono tylpempi ja silmä suhteessa pienempi. Suomut ovat melko pieniä. Niitä on kylkiviivalla 49–58. Etummainen selkäevä on selvästi matalampi, kuin samannäköisellä mustatokolla. Mustatäplätokko kasvaa muita tokkojamme selvästi kookkaammaksi.
Väritys

Pohjaväri on harmahtava ja kuviointi mustia ja ruskeita läiskiä. Etummaisen selkäevän takaosassa on musta täplä. Kutuasuinen koiras muuttuu lähes mustaksi.
Kutu

Koiraat vaeltavat keväällä matalaan veteen valtaamaan kutureviiriä, jolle houkuttelevat naaraita kutemaan ja jonne jäävät vahtimaan kehittyviä munia. Kutuaika kestää syksyyn asti. Meillä mustatäplätokko on niin uusi laji, ettei sen kudusta vesillämme ole tarkempia tietoja.
Ravinto

Pienet pohjaeläimet, mm. simpukat.
Levinneisyys ja elinympäristö

Mustatäplätokko on alkujaan Mustanmeren ja Kaspianmeren laji, joka on levinnyt Itämereen luultavasti laivojen painolastivesien mukana. Suomessa lajia tavattiin ensi kertaa Saaristomerellä (Kaarinassa) 2005 ja havaintoja on saatu sen jälkeen ainakin 12:ssa satamassa, mm. Helsingin Katajanokan edustalta 2009.
Haitallisuusluokitus

Vakiintunut vieraslaji.

Svartmunnet kutling

Taksonomi

Orden

Familie

Slekt