Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Juurakoton, sipuli munanmuotoinen.
Korkeus
25–75 cm. Varsi liereä, puolivälistä ylöspäin lehdetön. Sipulintuoksuinen.
Kukka
Kehä kellomainen, vaalean violetti–vaaleanpunainen–vihertävänruskea, n. 7 mm pitkä; kehälehtiä 6. Heteitä 6, kehän sisään jääviä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 3-luottinen. Kukinto harsu, usein alle 10-kukkainen latvasarja, kukkaperät pitkiä (1,5–5 cm) ja eripituisia, kukat usein riippuvia. Kukkien seassa usein tummia, suippoja itusilmuja, harvoin kukinto kokonaan kukaton ja tiheään itusilmuinen. Kukinnon alla 2 pitkään säilyvää, kalvomaista suojuslehteä, eripituiset, toinen pitkä, hiippamainen, ympäröivät kukintoa nuppuvaiheessa.
Lehdet
Lehtiä 2–4, ruodittomia, varhain lakastuvia, tyvet tuppimaisia. Lapa tasasoukka–lähes rihmamainen, päältä kouruinen, kärjestä litteä, ehytlaitainen, silposuoninen.
Hedelmä
Kota, siemeniä kehittyy harvoin.
Kasvupaikka
Kallio- ja rinnekedot, töyräät, tienvarret, lehtoniityt.
Kukinta
Heinä–elokuu.

Nurmilaukka on useimpien meillä kasvavien sukulaistensa tapaan muinaisten merenkulkijoiden tuliainen ja se luokitellaankin meillä muinaistulokkaaksi. Suomeen laji levisi todennäköisesti viikinkien mukana, kun nämä matkoillaan itään poikkesivat maamme etelärannikolla. Suhteellisen vähään tyytyvänä rinneniittyjen, lehtipuumetsiköiden ja kyläkallioiden kasvina nurmilaukka oli oiva keripukkiyrtti. Purjelaivojen aikakaudella laivamuona oli yleisesti ottaen huonolaatuista ja varsinkin pitkillä merimatkoilla erilaiset puutostilat piinasivat merimiehiä. C-vitamiinin puutteesta johtuva ja hoitamattomana kohtalokas keripukki oli erityisen pelätty sairaus, kunnes sen tajuttiin johtuvan tuoreen vihannesruuan puuttumisesta ruokavaliossa. Vaikka vitamiineista ei tiedetty vielä mitään, saatiin kasviksista tehokas apu tautia vastaan ja hyväksi havaittuja lajeja levitettiin satamapaikkoihin reittien varrelle.

Nurmilaukka lienee syntynyt eräästä Etelä- ja Itä-Euroopassa kasvavasta laukkalajista kromosomiston kaksinkertaistumisen tuloksena. Siemeniä se onnistuu muodostamaan vain harvoin, pääasiassa lisääntyminen tapahtuu suvuttomasti itusilmuista ja rönsymäisistä sivusipuleista. Näistä nurmilaukkaa oli helppo lisätä ja siirtää paikasta toiseen. Laji esiintyy Suomenlahden rannikkoa myöten kulkeneiden laivaväylien varrella; Sisämaassa se seurailee vanhoja kauppareittejä ylös Kokemäenjokea ja Eurajokea, vanhoja turkiskauppiaiden valtaväyliä. Nurmilaukkaa esiintyy myös muinaislinnojen ympärillä sekä paikoilla, jotka olivat asuttuja jo keskiajalla, lajin hyötykasviaikoina.

Villøk

Taksonomi

Familie

Tribus

Slekt