Kasvumuoto

1-vuotinen ruoho.
Korkeus

30–60 cm. Varsi puolivälistä alkaen vankkahaarainen, tav. lyhytkarvainen, joskus kalju.
Kukka

Teriö säteittäinen, keltainen–vaaleankeltainen, n. 0,5 cm leveä; terälehtiä neljä, 2–4 mm pitkiä. Verholehtiä 4. Heteitä tav. 6, joista 4 pitkää ja 2 lyhyttä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto hedelmävaiheessa pitenevä terttu.
Lehdet

Kierteisesti, ruodillisia. Lapa pariliuskainen, liuskat tav. lyhytkarvaisia (joskus niukkakarvaisia), päätöliuska iso, kolmiomainen, keihästyvinen. Ylemmissä lehdissä usein vain päätöliuska.
Hedelmä

Monisiemeninen, pitkittäin aukeava litu, molemmin puolin 3-suoninen, tav. karvainen (joskus kalju), 1–1,5 cm pitkä, vartta vasten painautunut litu. Lituperä 1–2 mm.
Kasvupaikka

Pihat, seinustat, puistot, kadunvarret, kujat, tienvieret, joutomaat, kaatopaikat, rannat, satamat, joskus radanvarret, myllyt.
Kukinta

Heinä–syyskuu.

Rohtopernaruoho kasvaa vain ihmisasutuksen läheisyydessä, koska sen kasvupaikkavaatimukset täyttäviä paikkoja on Suomessa luonnontilaisena hyvin vähän. Laji suosii reilusti typpipitoista ja emäksistä maaperää. Se löytää kaipaamansa usein puistoista, pihoilta ja kadunvarsilta, mutta menestyy myös kiveyksen raoissa, joutomailla, pientareilla, uusissa istutuksissa ja kompostiläjillä. Suomessa rohtopernaruoho on yleisimmillään etelärannikon kaupungeissa ja Etelä-Hämeen taajamissa ja maaseudulla. Parhaiten sitä löytää vanhan asutuksen piiristä; uusissa lähiöissäkin lajia voi tavata, mutta useimmiten harvinaisena ja niukkana. Kaupungin jätteitä tonkivien lokkien kyydissä se on joskus levinnyt kauas saariston lintuluodoille. Rohtopernaruoho on monien muiden vanhan kulttuurin seuralaiskasvien tapaan harventunut kasvupaikkojensa vähentyessä.

Rohtopernaruoho on saatettu tuoda maahamme aivan varta vasten: sekä suomalaisen että tieteellisen nimensä mukaisesti sitä on käytetty lääkekasvina, ainakin keripukkia vastaan. Saarnamiesten, laulajien, näyttelijöiden ja puhujien keskuudessa pernaruohokeitettä käytettiin käheän äänen ja yskäisen kurkun hoitoon. Nuorista lehdistä on tehty myös salaattia ja siemenistä sinappia. Pääosa meikäläisistä rohtopernaruohoista kuuluu liduiltaan karvaiseen muunnokseen, karvarohtopernaruoho (var. officinale), mutta kasvistoomme kuuluu myös lajin niukkakarvainen ja kaljulituinen länsieurooppalainen muunnos, silorohtopernaruoho (var. leiocarpum).

Rohtopernaruoho muuttuu kukinnan edistyessä hyvin omintakeisen näköiseksi: kasvin olemusta hallitsevat latvassa jäykän tikkusuorana ylöspäin ja haaroilla miltei kohtisuoraan sivuille siirottavat hedelmystöt, joita tikkumaiset lidut tiukasti myötäilevät. Kukinnon ehtoopuolella kukkia on usein jäljellä vielä pieni tupsu hedelmistön kärjessä. Tällaisena kasvi jää törröttämään jopa koko talven yli. Toinen melko yleinen Suomessa esiintyvä pernaruoho on unkarinpernaruoho (S. altissimum). Erotuksena rohtopernaruohosta unkarinpernaruohon lidut ovat siirottavia ja hyvin pitkiä, ja yläosan varsilehdet ovat kapealiuskaisia.

Veisennep

Taksonomi

Orden

Familie

Tribus

Slekt