Alalajit

Rantarentukka (ssp. palustris)
Purorentukka (ssp. radicans)
Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho.
Korkeus

15–40 cm. Varsi pysty–koheneva–rento, ontto, joskus nivelistä juurehtiva.
Kukka

Kehä säteittäinen, keltainen, kiiltävä (ulkopinnalta joskus vihreä), 1,5–5 cm leveä. Kehälehtiä 5, pyöreäkärkisiä. Heteitä monta. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukkia 1–7(–15) harvahkona huiskilona.
Lehdet

Kierteisesti, korvakkeellisia, tyvilehdet pitkäruotisia, varsilehdet lyhytruotisia. Lapa pyöreähkö–munuaismainen, herttatyvinen, nyhä–nirhalaitainen (joskus sahalaitainen), kalju, kiiltäväpintainen, kourasuoninen. Korvakkeet ympäröivät vartta tuppimaisesti.
Hedelmä

Kaareva, ruskea, monisiemeninen, 3–19 mm pitkä tuppilo, joita useita yhdessä.
Kasvupaikka

Rannat, lammikot, lähteiköt, virtojen suvannot, purot, ojat, kosteikot, märät niityt, luhtaiset korvet, kosteat lehtopainanteet, lumenviipymät, joskus vedenalaisena.
Kukinta

Touko–elokuu.

Rentukka on monelle tärkeä vuoden kulun ja kevään merkki. Kasvin keltaiset kukat ja tummanvihreinä kiiltävät lehdet piristävät talven jäljiltä vielä autiossa luonnossa. Rentukka on suomalaisille tuttu ojanvarsien kukkija, mutta se on sitä myös australialaisille, eteläamerikkalaisille ja vaikkapa Itä-Intian saariston asukkaille. Lajin laaja levinneisyys kertoo sen olevan ikivanha, samaa viestii myös kukkien alkeellinen rakenne. Rentukkaa ei tunneta fossiileina, mutta sitä voisi täydellä syyllä luonnehtia eläväksi fossiiliksi. Rentukkaa ei kuitenkaan ikä paina, sillä se muuntelee ja sopeutuu yhä muuttuviin olosuhteisiin.

Etelä-Suomen rannoilta tutun alalajin (rantarentukka; ssp. palustris) lisäksi meillä kasvaa Lapin ja Kainuun puroissa ja joissa omaksi alalajikseen luokiteltu purorentukka (ssp. radicans). Purorentukka on rantarentukkaa hennompi ja hontelompi, kukat ovat pienemmät ja kalpeamman keltaiset. Purorentukka kasvaa toisinaan uposkasvina ja saattaa kukkiakin veden alla, jolloin siitepöly siirtynee emin luoteille jo nupussa – sikäli kun se ylipäänsä tarvitsee hedelmöitystä siementensä valmistamiseen. Rantarentukan siemenessä on iso hohkainen kellukeosa, joka kuljettaa siementä aalloilla uusille kasvupaikoille; purorentukan siemenessä kelluttavaa hohkasolukkoa on vähän, mikä sopiikin virtaavan veden uposkasville. Tunturialueiden noroissa kasvava pienikokoinen rentukka edustaa mahdollisesti kolmatta muotoa, mutta on hyvä muistaa, että rentukka muuntelee hyvin paljon kasvutavaltaan, kooltaan, lehtien muodoltaan ja kromosomiluvultaankin. Euroopasta on kuvattu suuri joukko rentukan alalajeja, eikä ole ihan selvää, mahtavatko Tanskan purorentukoiksi nimetyt kasvit edes olla samanlaisia kuin Lapin ja pohjoisten vuoristojen kylmien vesien purorentukat. Etelä-Suomessa rentukan voi sekoittaa samaan aikaan kukkivaan mukulaleinikkiin (Ficaria verna), joka on kuitenkin matalampi, kasvaa mattomaisesti eikä mättäinä ja viihtyy keskimäärin kuivemmilla paikoilla.

→ Purorentukan levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Sumpfdotterblume

Taxonomie

Familie

Tribus

Gattung

Art