Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Maavarsi rönsymäinen, puutunut. Harvoja kasvustoja muodostava.
Korkeus
20–50 cm. Varsi koheneva–pysty, karvainen, usein punertava.
Kukka
Teriö säteittäinen, mustanpunainen, pieni; terälehtiä 6. Verhiö säteittäinen, ruskeanpunainen–sinipunainen, 20–30 mm leveä, yhdislehtinen, 6-liuskainen, teriötä paljon isompi. Ulkoverhiö usein vihreä. Heteitä n. 20, punaisia. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukinto varsipäätteinen huiskilo.
Lehdet
Kierteisesti, melko lyhytruotisia, ylimmät lähes ruodittomia, korvakkeellisia. Lapa parilehdykkäinen, 2–3-parinen, päätölehdykällinen. Lehdykät suikeita, isohampaisia, päältä tummanvihreitä, alta vaaleanharmaita. Korvakkeet leveitä.
Hedelmä
Pallomainen, vaaleanruskea pähkylä, joita useita yhdessä. Kukkapohjus kukinnan jälkeen turpoava, hohkainen.
Kasvupaikka
Rantavedet, allikot, ojat, lätäköt, luhdat, korvet, märät suot.
Kukinta
Kesä–heinäkuu.

Kurjenjalan suomalainen nimi luonnehtii harvinaisen osuvasti sekä kantajansa linnun jalanjäljen muotoisia varsilehtiä että vetisiä kasvupaikkoja. Kurjenjalan ominta ympäristöä ovat erilaiset kosteikot, joilla kurjetkin tunnetusti viihtyvät. Kasvi kurottaa usein versonsa rannalta veden päälle ja valtaa sieltä uutta kasvutilaa. Puolittain kelluvat juurakkolautat leviävät yhä laajemmalle, vangiten rannan puolelta valuvan mudan, liejun ja karikkeen haaviinsa. Kurjenjalan juurakkolautat kantavat jopa ihmisen painon petollisen hyllyvällä, upottavalla ja suokaasun hajuisella alustalla. Vähitellen kurjenjalkalautan sekaan alkaa työntyä rahkasammalia, liejuinen nevareunus valtaa yhä suuremman alan ja vähitellen lampi kasvaa pinnanmyötäisesti umpeen. Avoveden partaalla kasvunsa aloittanut kurjenjalka viihtyy hyvin umpeen soistuneessa luhdassakin ja säilyy elinvoimaisena vielä tervaleppäkorven vallatessa alkuperäisen lammen paikan.

Omalaatuisen ulkonäkönsä takia kurjenjalka on ainakin kukkivana helppo tunnistaa. Suomen kansakin on tuntenut kasvin hyvin, mistä kertovat sen monet kansanomaiset nimet. Kurjenjalka on yksi niitä kasvikunnan omalaatuisia edustajia, joita varten on jouduttu perustamaan oma pikkusukunsa: aikaisemmin hanhikkien (Potentilla) suureen sukuun kurjenhanhikki-nimellä viety kurjenjalka luokitellaan nykyisin erilliseen Comarum -sukuunsa. Kurjenjalan kukkapohjuksesta kehittyy kukinnan jälkeen hieman hohkaiseksi paisuva kelluke pähkylöille. Vielä ilmeisempiä erottavia tuntomerkkejä ovat kurjenjalan tummanpunaiset ja hanhikkien keltaiset kukat. Kurjenjalan ruskeanpunaisia verholehtiä erehtyy helposti luulemaan terälehdiksi – oikeat terälehdet ovat paljon pienemmät, kapeammat ja mustanpunaiset.

Sumpfblutauge

Taxonomie

Familie

Tribus

Gattung

Art