Kasvumuoto

1-vuotinen ruoho.
Korkeus

10–40 cm. Varsi pysty, haarova, kalju.
Kukka

Teriö lievästi vastakohtainen, kermanvalkoinen–kellanvalkoinen (joskus vaalean sinipunainen), 5–15 mm leveä; terälehtiä 5, korkeintaan verholehtien mittaisia, alin kannuksellinen. Verholehtiä 5. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen.
Lehdet

Kierteisesti, lyhytruotisia, korvakkeellisia. Lapa puikea–suikea, nyhälaitainen. Korvakkeet lehtimäisiä, syvään liuskaisia, kärkiliuska iso, soikea–vastapuikea, nyhä–sahalaitainen.
Hedelmä

3-liuskainen kota.
Kasvupaikka

Pellot, puutarhat, asuntojen ympäristöt, maakasat, joutomaat, niityt, kalliot.
Kukinta

Touko–lokakuu.

Pelto-orvokki on niin leimallisesti kulttuuriympäristön kasvi, että välillä on epäilty, tokko se kasvaakaan missään alkuperäisenä luonnonkasvina. Ainakin Suomessa se on vanha tulokas (muinaistulokas), joka on ihmisen mukana levinnyt rikkaruohoksi Rovaniemen tasalle, pohjoisempana se kasvaa enää siellä täällä. Monien muiden yksivuotisten rikkakasvien tapaan se arvostaa vapaata, kilpailutonta kasvutilaa ja rehottaa vuosittain muokattavissa kevätviljapelloissa, peruna-, juurekas- ja vihannesmailla sekä keittiöpuutarhoissa.

Pelto-orvokki muistuttaa paljon lähisukulaistaan keto-orvokkia (V. tricolor), aikaisemmin sitä on pidetty vain tämän alalajina tai muunnoksena. Toisinaan ei ole lainkaan helppoa sanoa, kumpaan lajiin orvokkiyksilöt kuuluvat, varsinkaan ihmisen muuttamilla kasvupaikoilla. Pelto-orvokki voi toisinaan levitä keto-orvokin valtakuntaan kalliokedoille ja kuiville niittytöyräille, tosin silloinkin aina asutuksen lähituntumassa pysytellen. Keski-Suomessa myös keto-orvokin kasvupaikoista suurin osa on ihmisen luomia, kaskiahoja, ketoja ja hietikkoja. Selvin lajien välinen ero on kukissa, sillä pelto-orvokin teriöstä puuttuvat useimmiten kokonaan violetit sävyt. Toisinaan keto-orvokinkin kukat saattavat olla kellanvalkoisia, mutta pelto-orvokin terälehdet ovat yleensä lisäksi verholehtiä lyhyemmät. Pelto-orvokki on yleensä myös vähemmän haarova, sen kota on hieman suurempi ja siementuotanto valtava.

Pelto-orvokin menestys perustuu juuri runsaaseen siementuotantoon. Kukkien keskellä on keltainen täplä ja tummia mesiviittoja, jotka suuntautuvat viuhkana alimmassa terälehdessä olevan kannuksen suuta kohti. Nämä merkit kertovat pölyttäjähyönteisille maalialueen, johon tähdätä mettä saadakseen. Kannuksen suun karvainen uurre ohjaa hyönteisen imukärsän tarkasti mesikannusten erittämän palkkion luo; samalla otus joutuu asettumaan pölytyksen onnistumisen kannalta otolliseen asentoon. Yksivuotinen orvokki satsaa maaperän siemenpankkiin, jossa siemenet voivat säilyä itämiskykyisinä jopa useita kymmeniä vuosia.

Ackerstiefmütterchen

Taxonomie

Klasse

Ordnung

Familie

Gattung

Art