Yleiskuvaus

Pienikokoinen pääskylaji, yläpuoli tummanruskea, alapuoli valkoinen, rintavyö ruskea.
Koko

Pituus 12–13 cm, paino 12–17 g.
Pesä

Tunneli hiekkatörmässä, pesäkammio noin metrin päässä suuaukosta. Pesäaineksina korret, juurikuidut, höyhenet. Emot kaivavat pesätunnelin vuosittain, urakka kestää 2–14 vrk.
Pesiminen

Munii touko–kesäkuussa 4–6 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 12–16 vrk. Pesäpoikasaika 18–23 vrk.
Esiintyminen

Pesii yhdyskuntina hiekkakuoppien seinämissä ja rantojen hiekkatörmissä koko maassa. Kanta on vahvin pohjoisessa. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 45.000–65.000 paria.
Muutto

Päivämuuttaja. Syysmuutto heinä–syyskuussa, paluu touko–kesäkuussa. Talvehtii trooppisessa Afrikassa.
Ravinto

Lentävät hyönteiset, jonkin verran myös hämähäkkejä.
Ääni

Rahisevia ja säriseviä ääniä.
Uhanalaisuus

Erittäin uhanalainen, rauhoitettu myös Ahvenanmaalla.

Törmäpääsky on pääskylajeistamme pienikokoisin. Törmäpääskyn koko yläpuoli ja kuvunseudun leveä poikkivyö ovat hiekanruskeat. Muu alapuoli on valkoinen. Nuori törmäpääsky on selkäpuolelta hieman kirjava ruosteenruskeiden höyhenreunusten vuoksi ja kurkussa sillä on usein ruskeaa täplitystä. Törmäpääskyn pyrstö on matalasti halkoinen. Nokka ja koivet ovat mustanruskeat ja silmän värikalvo tummanruskea.

Tiesitkö tämän?

Pääskysten luultiin vielä 1800-luvulla vaipuvan talvella horrokseen (etelään muuton sijasta) ja oli “varmaa” tietoa, että ainakin osa pääskysistä viettää talvensa veden pohjassa. Jopa arvostettu kasvitieteilijä Carl von Linné uskoi pääskysten talvihorrokseen.

Uferschwalbe

Taxonomie

Klasse

Ordnung

Familie

Gattung

Art