Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Juurakko pitkä, haarova.
Korkeus

30–80 cm. Varsi yläosasta haarova, lyhyt- ja karheahkokarvainen.
Kukka

Kukat muodostavat litteitä, 3–4 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykeröpohjus puolipallomainen. Teriö sinivioletti, yhdislehtinen, suppilomainen, 4-liuskainen, liuskoista 1 tav. muita kookkaampi, laitakukat paljon muita suurempia, selvästi vastakohtaisia. Verhiö pieni, moniliuskainen. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Mykeröt yksittäin varren ja haarojen päissä. Kehtosuomut kahdessa rivissä, puikeita, pehmeäkarvasia.
Lehdet

Vastakkain, lyhytruotisia–ruodittomia. Lapa suikea–soikea, tyvilehdet ehyehköjä tai hammaslaitaisia, pehmeäkarvaisia, harmaanvihreitä, varsilehdet tav. pariliuskaisia, liuskat kapeita, päätöliuska iso (harvoin kaikki lehdet ehyitä).
Hedelmä

Pohjusähkylä.
Kasvupaikka

Törmät, rinneniityt, kedot, laitumet, joutomaat, pellon- ja tienpientareet, valoisat metsät, hakkuuaukeat, entiset kaskialueet.
Kukinta

Heinä–elokuu.

Entisaikojen kaskiviljely hyödytti monia avointen paikkojen kasveja. Ruusuruoho lienee ollut merkittävä rikkaruoho kasviviljelyksillä, mutta sen ominta valtakuntaa olivat metsittymään jätetyille peltoheitoille kehittyvät ahot. Edelleen sen yleisyyden ja runsauden painopiste on Savon ja Karjalan pisimpään laajamittaisesti kasketuilla mailla. Länteen päin siirryttäessä ruusuruoho harvinaistuu, mutta Ahvenanmaalla se on jälleen yleinen, ilmeisesti lännestä tulleena. Laajamittaisen erämaiden uudisasuttamisen ja pellonraivauksen kausi Ruotsin vallan aikana oli ruusuruohon kulta-aikaa Suomessa. Laji on nykyisin todennäköisesti harvinaistunut perinteisten maatalousympäristöjen vähenemisen ja umpeenkasvun myötä. Useimmiten ruusuruohon tapaa kuivilta niityiltä ja pientareilta sekä valoisista harjumetsistä.

Ruusuruohon kukinnot houkuttelevat perhosia, kimalaisia, mehiläisiä, kukkakärpäsiä, kovakuoriaisia ja monia muita hyönteisiä. Kukinta kestää pitkään ja varsinkin loppukesällä ruusuruoho on arvokkaimpia mesikasveja. Se on myös siemensyöjälintujen mieleen ja tarjoaa hyvää ravintoa esimerkiksi punatulkulle. Pähkylöissä on pieniä sukasia, joiden avulla ne takertuvat eläinten turkkiin ja lintujen höyhenpeitteeseen. Lyhyitä matkoja kasvi taittaa myös muurahaisten kyydissä, sillä siemenissä on mehevä lisäke, elaiosomi muurahaisten syötäväksi. Karja ja ihminen ovat olleet tärkeitä ruusuruohon levittäjiä, ja Suomeenkin laji on levinnyt Venäjän aroilta alun perin ihmisen ansiosta.

Kivikkotörmäkukka

Scabiosa columbaria

Ruusuruohon voi sekoittaa lähisukuisiin purtojuureen (Succisa pratensis, katso oma sivu) ja myös törmäkukkiin, erityisesti kivikkotörmäkukkaan. Erotuksena törmäkukan teriöt ovat 5-liuskaisia ja lehdet kapean pariliuskaisia.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Ackerwitwenblume

Taxonomie

Ordnung

Familie

Gattung

Art