Kasvumuoto

Monivuotinen köynneliäs ruoho. Juurakko voimakkaasti turvonnut, lantun muotoinen.
Korkeus

2–3 m pitkä. Varsi rento, kiipeilevä, haarova, kärhellinen, karheakarvainen.
Kukka

Säteittäinen, vajaa 1 cm leveä. Teriö vihertävänkeltainen, yhdislehtinen, syvään 5-liuskainen. Verhiö yhdislehtinen, syvään 5-liuskainen. Heteitä 3, joista kaksi 2-ponsisia ja yksi 1-ponsinen. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 3-luottinen. Kukinto lehtihankainen, terttumainen–sarjamainen.
Lehdet

Kierteisesti, ruodillisia. Lapa puikea–5-kulmainen, herttatyvinen, 5-liuskainen, hammaslaitainen; liuskat puikeita–kolmiomaisia, keskiliuska selvästi muita pitempi.
Hedelmä

Pallomainen, musta, 7–8 mm pitkä marja.
Kasvupaikka

Vanhat puutarhat, muurit, aidat, tienvarret, kaatopaikat. Koristekasvi, viljelyjäänne ja -karkulainen.
Kukinta

Heinä–syyskuu.

Mustakoiranköynnöstä näkee meillä nykyisin harvoin, mutta aikoinaan sitä on kasvatettu yleisemmin puutarhoissamme, joista se lähinnä eteläisimmässä Suomessa on pujahtanut luontoomme. Meillä sitä ei tiettävästi ole viljelty rohdoksi, mutta etelämpänä sitä on käytetty kansanlääkinnässä mm. kylmettyneiden raajojen ja reumaattisten kolotusten hoidossa. On kuitenkin hyvä muistaa, että kasvin kaikki osat ovat vahvasti myrkyllisiä, etenkin mukulamainen tyvi ja marjat. Jopa kasvin koskettelu ärsyttää ihoa, aiheuttaa punotusta ja joskus jopa rakkuloita.

Mustakoiranköynnöksen tieteellisen nimen lajiosa alba, ’valkoinen’ ja siitä johdettu kasvin aikaisempi suomenkielinen nimi, valkokoiranköynnös herättää hämmennystä, sillä kukat sen enempää kuin marjatkaan eivät ole valkoisia. Teriö on vihertävänkeltainen ja marjat pikimustia. Nimi viitannee kasvin valkoiseen maitiaisnesteeseen.

Punakoiranköynnös

Bryonia dioica

Mustakoiranköynnöksen sukulainen, punakoiranköynnös saattaa toisinaan myös tulla vastaan luonnossa. Se on tieteellisen lajinimensä mukaisesti kaksikotinen: hede- ja emikukat ovat eri kasviyksilöissä. Suomenkielisen nimen mukaisesti marjat ovat punaiset. Kukkimattoman verson erottaa mustakoiranköynnöksestä parhaiten lehtiä tutkimalla; niiden liuskat ovat jokseenkin samankokoiset ja mutkalaitaiset. Varsinkin kaatopaikoilla, joissa kasvualusta on usein hyvin ravinteinen ja jätteiden lahoaminen tuottaa lämpöä pitkälle syksyyn, saattaa kasvaa varsin eksoottisiakin heimon edustajia: Suomessakin on tavattu esimerkiksi kurkkua (Cucumis sativus), kurpitsaa (Cucurbita pepo) ja jopa vesimelonia (Citrullus lanatus)!

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Enbo Galdebær

Taksonomi

Klasse

Orden

Familie