Kasvumuoto ja korkeus
Kaksikotinen pensas. 0,5–1,5 m.
Kukka
Emi- ja hedekukat eri yksilöissä. Kukat norkkoina. Norkkokukinnot lyhytperäisiä–perättömiä. Yksittäinen kukka pieni, kehätön, norkkosuomun hangassa. Norkkosuomu kapea, tumma–mustakärkinen, tiheästi ruskehtava- ja pitkäkarvainen. Heteitä 2, pieniä, palhot kaljuja. Yhdislehtinen emiö 2-luottinen, vartalo pitkä, sikiäin karvainen.
Lehdet
Kierteisesti. Melko pitkäruotisia, korvakkeettomia. Lehtilapa 3–7 cm, suikea–kapeansoikea, suippokärkinen ja pyöreätyvinen, paksu, päältä harmaanvihreä ja ryppyinen, alta vaaleanharmaa, huopainen ja korkosuoninen, laita ehyt tai harvoin tyvestä matalahampainen, taakäänteinen. Suonipareja 7–12.
Silmut
Kierteisesti, kellanruskeita, pyöreäkärkisiä, tavallisesti karvaisia.
Hedelmä
Tiheään lyhytkarvainen kota, siemenet lenninhaivenisia.
Kasvupaikka
Luhtanevat, tulvarannat, rannat, ojat, soiden reunamat, tunturipajukot.
Kukinta
Touko–kesäkuu. Kukkii ennen lehtien puhkeamista.

Lapissa yleinen ja Keski-Suomessa harvinaisempi pohjanpaju on pysty- ja paksuoksainen, yleisvaikutelmaltaan melko harmaa pensas. Sen vanhat oksat ovat kaljuja, kun taas nuoret vuosikasvaimet ovat tiheä- ja harmaakarvaisia. Pohjanpaju viihtyy parhaiten märillä paikoilla ja suosii kasvupaikkoja, joilla on virtaavaa tai ainakin aika ajoin vaihtuvaa vettä. Tunturialueilla se muodostaa tunturi- (S. glauca) ja villapajun (S. lanata) kanssa yleisesti jokia ja puroja reunustavia harmaita pajukoita. Villapajun lehdet ovat selvästi pohjanpajun lehtiä pyöreämpiä, ja tunturipajun lehtiä tylppäkärkisempiä ja kapean vastapuikeita.

Pohjanpaju, niin kuin pajut yleensäkin, risteytyy monien pajulajien kanssa, pohjanpaju yleisimmin raidan (S. caprea), juolukka- (S. myrtilloides) ja tuhkapajun (S. cinerea) kanssa sekä harvinaisemmin vielä kiilto- (S. phylicifolia) ja siropajun (S. repens) kanssa.

Pohjanpaju

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji